Starokostjantyniv
| Starokostjantyniv Старокостянтинів |
|
|---|---|
 Keskustan katunäkymä (2010). |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Starokostjantyniv |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Ukraina |
| Alue | Hmelnytskyin alue |
| Piiri | Hmelnytskyin piiri |
| Väkiluku (2021, arvio[1]) | 34 232 |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
Starokostjantyniv (ukr. Старокостянтинів, ven. Староконстантинов, Starokonstantinov, puol. Starokonstantynów) on kaupunki Ukrainan länsiosassa Hmelnytskyin alueen Hmelnytskyin piirissä.[2][1][3] Kaupunki sijaitsee Ikopotjoen varrella.[2][4]
Starokostjantyniv on rautatien risteyspaikkakunta. Kaupungin kautta kulkee Žytomyristä Hmelnytskyihin ja edelleen Romanian rajalle johtava kansallinen maantie N-03 (ukr. Н-03).[4][5] Lisäksi Starokostjantynivin saapuu paikallistie R-05 (ukr. Р-05) luoteesta Rivnestä.[6][4] Kaupungin kaakkoispuolella sijaitsee lentotukikohta.
Ukrainan tilastokeskus arvioi kaupungin väkiluvuksi 34 232 (2021).[1] Vuoden 2001 väestönlaskennassa (35 015 as.) väestöstä 91,1 prosenttia oli etniseltä taustaltaan ukrainalaisia, 6,7 prosenttia venäläisiä, 1,0 prosenttia puolalaisia, 0,4 prosenttia valkovenäläisiä ja 0,2 prosenttia juutalaisia.[7]
Paikkakunta mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1505. Vuonna 1561 ruhtinas Konstanty Wasyl Ostrogski (Ostrozkyi) osti kylän ja perusti siihen Konstantinovin kaupungin, jolle hän sai kuninkaalta Magdeburgin kaupunginoikeudet. Yksityisesti omistetun kaupungin omistajasuku vaihtui vuosikymmenten saatossa.[2]
Puola-Liettuan toisessa jaossa (1793) kaupunki siirtyi Venäjän keisarikunnan hallintaan. 1800-luvulle saakka kaupungin nimenä pysyi Konstinov, kunnes nimeen lisättiin vanhaa tarkoittava alkuosa Staro-. Starokonstantinovista tuli osa Zaslavin käskynhaltijakuntaa, myöhemmin osa Volynian kuvernementtia. Vuonna 1905 kaupungissa asui noin 17 000 ihmistä, joista 60 prosenttia oli juutalaisia. Neuvostohallinto perustettiin marraskuussa 1920. Starokostjantyniv (Starokonstantinov) oli vuosina 1923-2020 Starokostjantynivin piirin hallintokeskus.[2] Toisen maailmansodan alla (1939) noin 31 prosenttia väestöstä oli juutalaisia. Natsi-Saksan miehityksen 8. heinäkuuta 1941 – 9. maaliskuuta 1944 aikana kaupunkiin perustettiin ghetto. Vuonna 1943 suuri osa juutalaisista ammuttiin.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki kasvoi merkittävästi teollisuuden ja kaupunkiin sijoitetun varuskunnan (erityisesti lentotukikohdan) myötä. Vuonna 1999 alueellisesti merkittävän kaupungin asema.[2] Vuoden 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kaupunki piireineen liitettiin osaksi laajempaa Hmelnytskyin piiriä.[3]
Tunnettuja historiallisia rakennuksia ovat muun muassa: Ostrogskin linna Pyhän Kolminaisuuden kirkkoineen (1561-1571), dominikaanisen luostarin rakennukset (1500-luvulta, kirkon rauniot 1612) ja Johannes Kastajan kirkko (1754—78).
-
Ruhtinas Ostrogskin (Ostrozkyin, Острозький) linna Pyhän Kolminaisuuden kirkkoineen (1561-1571). -
Dominikaaninen luostari (kuva vuodelta 1910). -
Osin raunioituneen dominikaanisen luostarin alue (kuva vuodelta 2019) -
Johannes Kastajan kirkko (vuoden 1916 valokuvassa). -
Johannes Kastajan kirkko (vuoden 2015 valokuvassa). -
Suhoi Su-24MR hävittäjä Starokostjantynivin lentotukikohdassa (kuva vuodelta 2013).
_P1580739.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Marija Timoninoija & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi), (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Stanislavovitš D. Vyrskyi: Starokostjantyniv, misto Hmelnytskoji obl. Entsyklopedija istoriji Ukrajiny (eli Ukrainan historian tietosanakirja), osa 9: Прил—С. 2012. NAN Ukrajiny. Institut istoriji Ukrajiny. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. 140-141. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Zhytomyr — Chernivtsi H-03 routes.in.ua. 2014. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Список региональных дорог routes.in.ua. 3.1.2014. Viitattu 26.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Про кількість та склад населення Хмельницької області за підсумками Всеукраїнського перепису населення 2001 року Державний комітет статистики України. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Starokostjantyniv Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
