Suojoki
| Suojoki, Suoju Шуя, Šuja |
|
|---|---|
 Suojoen suu ennen Vahatjärveä. |
|
| Alkulähde |
Suojärvi |
| Laskupaikka |
Lohmoijärvi |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 194 km |
| Alkulähteen korkeus | 137 m |
| Virtaama | 90,2 m³/s |
| Valuma-alue | 10 100 km² |
 Äänisen ja Syvärin valuma-alue. |
|
Suojoki eli Suoju(joki)[1] (ven. Шу́я, Šuja) on Äänisen valuma-alueeseen kuuluva joki Karjalan tasavallan Suojärven, Prääsän ja Äänisenrannan piireissä Venäjällä. Sen pituus on 194 kilometriä, valuma-alueen laajuus 10 100 neliökilometriä[2] ja keskivirtaama 11 kilometrin päässä joen suusta 90,2 kuutiometriä sekunnissa[3].
Suojoki saa alkunsa Suojärven koillisosasta 137 metriä merenpinnan yläpuolella. Se virtaa Sotjärven ja Vahatjärven kautta kohti itää ja laskee Äänisen kanssa yhteydessä olevaan Lohmoijärveen 33 metrin korkeudessa.[3] Valuma-alueeltaan suurimmat lisäjoet ovat yläjuoksulta lukien Torasjoki (1 830 km²), Pyhäjoki (234 km²), Sotjärveen laskeva Mikkilänjoki (238 km²), Säämäjärvestä Vahatjärveen laskeva Säpsäjoki (1 810 km²), toinen Pyhäjoki (734 km²), Kutismonjoki (275 km²), Tšalna (520 km²), Vilga (142 km²) ja Ukšjärvestä tuleva kapeikko (419 km²)[4].
Suojoen kaltevuus on 0,536 ‰ ja virtausnopeus 0,3–0,5 metriä sekunnissa. Siinä on yli kolmekymmentä virtapaikkaa ja koskea, joiden putouskorkeus on enimmillään 1,5 metriä. Joen leveys on yleensä 70–100 metriä ja koskien kohdalla 20–40 metriä. Pohja on hiekkaa, soraa ja paikoin kivikkoa. Vesi on ruskeaa ja hyvin vähämineraalista.[3]
Suojoen valuma-alueesta 70 % on metsää, 18 % suota ja 11 % järviä[2]. Se saa pääosan virtaamastaan kevään sulamisvesistä. Joki jäätyy marras-joulukuussa ja vapautuu jäistä huhtikuun lopussa. Kevättulva päättyy kesäkuussa ja vesi on alimmillaan heinä-elokuussa. Järvien ja soiden ansiosta vedenkorkeuden vaihtelu on harvoin yli puolitoista tai kaksi metriä. Lohmoijärven ja Äänisen pinnan ollessa korkealla joen virtaus kääntyy alajuoksulla usein Ukšjärveen.[3]
Suojoen kalalajeja ovat sterletti, hauki, särki, säyne, ahven, kiiski, lahna, made, muikku, kuha, siika, taimen, nieriä, kuore, harjus, monni ja ankerias. Järvilohi, joka oli kadonnut vuosikymmeniä sitten, palasi jokeen 1990-luvulla.[3]
Suojoen yläjuoksulla sijaitsee suomalaisten vuonna 1936 rakentama pienitehoinen Ignoilan vesivoimalaitos[5]. Puutavaran uitto jokea pitkin päättyi 1960-luvulla. Suojoki on helpon tavoitettavuutensa, koskiensa, kalaisuutensa ja kauniin luontonsa ansiosta suosittu retkeilykohde. Sen lähellä sijaitsevat Petroskoin ja Suojärven kaupungit sekä Ignoilan, Sotkan, Matroosan, Tšalnan ja Suojun taajamat.[3] Joen yläjuoksu kuuluu Suomen talvi- ja jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamaan alueeseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 236. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 290. Petrozavodsk: PetroPress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
- ↑ a b c d e f Šuja (Suojoki) Vse reki. Viitattu 28.5.2022.
- ↑ Reka Šuja Gosudarstvennyi vodnyi rejestr. Viitattu 28.5.2022.
- ↑ Saano, Veijo: Äänisniemen ja Lyydinmaan kylissä. Venäjän Aika, 4/2021. Suomi-Venäjä-seura. ISSN 1455-0520