Taka-Baikalia
Taka-Baikalia[1] (ven. Забайкалье, Zabaikalje) on maantieteellinen alue Siperiassa Baikaljärven "takana" eli itäpuolella. Etenkin eliömaantieteellisissä yhteyksissä alue tunnetaan myös nimellä Dauria (ven. Даурия, Daurija), joka tulee paikallisen daguurien kansan nimestä.
Historiallinen Taka-Baikalia on noin tuhannen kilometrin mittainen niin itä–länsisuunnassa kuin pohjois–eteläsuunnassakin. Se ulottuu Baikalin rannoilta Šilka- ja Argunjokien yhtymäkohtaan idässä ja etelässä Mongolian ja Kiinan rajalle. Etenkin alueen pohjoisosassa on korkeita vuoria. Ilmasto on jyrkän mantereinen. Kasvillisuus on paljolti taigametsää, myös metsäaroa ja aroa (steppiä).
Venäjän keisarikunnassa Taka-Baikalia oli hallinnollinen alue (oblasti), jonka pääkaupunki oli ensin Nertšinsk, sittemmin Tšita. Siitä tuli osa Kaukoidän tasavaltaa vuonna 1920. Nykyisin Taka-Baikalia jakaantuu Burjatian tasavallan ja Taka-Baikalian aluepiirin kesken ja osapuilleen kattaa niiden yhteenlasketun alueen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 180. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 (suomeksi)