Tsimljanskin tekojärvi
| Tsimljanskin tekojärvi Цимля́нское водохрани́лище |
|
|---|---|
![Tsimljanskin tekojärvi alavirtaan päin nähtynä (lokakuu 1994).[1]](https://trans.hiragana.jp/ruby/https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Tsimlyansk_res.jpg) Tsimljanskin tekojärvi alavirtaan päin nähtynä (lokakuu 1994).[1] |
|
| Valtiot | Venäjä |
| Paikkakunta | Volgogradin alue ja Rostovin alue |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Don |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 35 m |
| Pituus | 302 km |
| Leveys | 38 km |
| Pinta-ala | 2 700 km² [2] |
| Tilavuus | 23,9 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 8,8 m |
 Tsimljanskin tekojärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tsimljanskin tekojärvi (ven. Цимля́нское водохрани́лище, Tsimljanskoje vodohniliraštše) on Donin alajuoksulle padottu tekojärvi Etelä-Venäjällä, Volgogradin ja Rostovin alueilla. Järveä käytetään kasteluun, yhdyskuntien vesisäiliönä, sähkön tuotantoon (0,7 mrd. kWh vuodessa), vesitienä ja virkistykseen. [2][3][4]
Tekojärvi on 308 kilometrin pituinen ja enimmillään noin 38 km leveä. Sen pinta-ala on 2 700 km² ja tilavuus 23,9 km³. Vesitilavuudesta 11,5 km³ on käyttövaraa. Veden pinnankorkeus vaihtelee 5 metriä.[2][5]
Don laskee järveen sen koillispäässä Kalatš-na-Donun kaupungin kohdalla. Järven pohjoisosiin laskee myös Donin sivujoki Tšir. Tsimljanskin tekojärveen koillisosaan liittyy myös Volgan-Donin kanava. Se yhdistää Mustanmeren valuma-alueeseen kuuluvan Donin vesistön vesitien Kaspianmereen laskevaan Volgaan ja sen kautta myös Keski-Venäjälle ja edelleen Itämereen. Tärkeimmät satamakaupungit tekoaltaan äärellä ovat Kalatš-na-Donu, Nižni Tšir ja Volgodonsk. [2][3][4]
Tekojärven rannalla sijaitsee Rostovin ydinvoimalaitos, joka saa jäähdytysvetensä järvestä.[6]
Tekojärveä pidetään Venäjän runsaskalaisimpana tekojärvenä. Järvestä pyydetään muun muassa lahnaa, sulkavaa, haukea, karppia, pasuria. [2]
Tekojärven nimeä kantava, 26-metrin korkuinen pato on sen länsipäässä, Volgodonskin kaupungin pohjoispuolella.[2][4] Patoon liittyy 209 megawatin voimalaitos, jossa on neljä pääturbiinia (putouskorkeus 17,5-24,5 m). Patorakennelman kokonaispituus on 13 km, ja se on lajissaan pisimpiä maailmassa. Pato rakennettiin vuosien 1948 ja 1953 välillä gulag-vankileirityövoimalla. Tekojärveä täytettäessä sen pohjaan jäi muun muassa historiallinen kasaarien linnoituskaupunki Sarkel.
Osa tekojärven vedestä johdetaan etelään Manytšin vesistöalueelle 195 kilometrin pituistalähde? Donin valtakanavaa pitkin (Donskoi magistralnyi kanal). [4][3]
-
Laiva Volgodonskin lähellä Donilla. Tekojärvi toimii laivaväylänä esimerkiksi Volgodonskiin saapuville aluksille. -
Tekojärvestä saadaan lauhdutusvettä Rostovin ydinvoimalalle.
.JPG)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Earth from Space: Photo STS068-254-044, Tsimlyansk Reservoir 1994. NASA, nasa.gov. Arkistoitu 26.1.2008. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Tsimljanskoje vodohniliraštše (maantieteellisen kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkeli tekojärvestä) Geografitšeskaja entsiklopedija. 2006 (viittauksen osalta). Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c V.H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija. Pääosin 1:500 000, 1:1 500 000 ja 1:3 000 000. 154 ja 156 (Salsk). Moskova: PKO "Kartografija" & OOO "Sovremennaja škola", 2014. ISBN 978-985-549-710-4. (venäjäksi)
- ↑ Tsimljanskoje vodohniliraštše (BSE-verkkotietosanakirjan artikkeli) Suuri neuvostotietosanakirja. 1969—1978. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
- ↑ Sait Rostovskoi AES (Rostovin ydinvoimalaitoksen sivut tuotantoyhtiön sivustolla, suppeampi sivusto (englanniksi)) rosenergoatom.ru. Arkistoitu 18.3.2014. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tsimljanskin vesivoimala (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)