Tuohikirje 292
Tuohikirje numero 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettu teksti, eräs Novgorodin tuohikirjeistä. Teksti on kirjoitettu 1200-luvun puolivälissä. Sen löysivät neuvostoliittolaiset tutkijat vuonna 1957 Artemi Artsihovskin johdolla Novgorodin länsipuolelta Nerevskin arkeologisesta kaivauksesta. Tuohikirjeen sanoma on tulkinnanvarainen sekä merkkien osittaisen epäselvyyden että itse kieliasun vuoksi. Esimerkiksi sanojen välejä ei ole merkitty. Tutkijat ovat yksimielisiä tekstin tulkinnasta siltä osin, että teksti alkaa sanoilla "jumalan nuoli" tai "jumala nuoli". Sanojen "nuoli" ja "jumala" on tulkittu toistuvan tekstissä. Tämän perusteella tekstiä pidetään ukkoseen liittyvänä loitsuna. "Jumalan nuoli" ei tiettävästi esiinny sana sanalta myöhemmässä kansanperinteessä, mutta salamaa ja ukonvaajaa on joka tapauksessa pidetty ukkosen jumalan ampumina nuolina. Muilta osin tekstiä ovat eri tutkijat tulkinneet eri tavoin. On esitetty myös, että teksti saattaisi olla kalevalamittainen runo, jonka jokainen säe on kirjoitettu omalle rivilleen.[1]
Useimmat tutkijat ovat pitäneet kirjoitusta aunuksenkarjalaisena, mutta itämerensuomen eri haarojen ollessa vasta muodostumassa, kielimuotoa on hankala lokeroida.[2] Kirjoituksen ikä on määritetty stratigrafisesti ja dendrokronologisesti sen löytökerrostuman perusteella vuosien 1240 ja 1260 välille.[3] Tuohikirjettä säilytetään Novgorodin yhdistyneessä valtionmuseossa.[3]
Teksti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teksti on kirjoitettu kyrillisillä kirjaimilla. Osa kolmannen rivin kirjaimista on tulkinnanvaraisia epäselvän kirjoitusasun vuoksi.[4]
»юмолануолиїнимижи
ноулисѣханолиомобоу
юмоласоудьнииохови»
Suoraan translitteroituna latinalaisiin aakkosiin:
»jumolanuoliïnimiži
noulisehanoliomobou
jumolasoud'niiohovi»
Tulkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juri Jelisejev
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teksti Juri Jelisejevin kääntämänä latinalaiseen kirjaimistoon sanaväleineen vuonna 1959 ja tulkittuna nykysuomeen.
»jumolanuoli ï nimiži
nouli se han oli omo bou
jumola soud'ni iohovi»
»Jumalannuoli, kymmenen [on] nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma
Tuomion-Jumala johtaa.»
Martti Haavio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martti Haavio on arvellut, että tuohikirjeen teksti olisi loitsu, joka on kirjoitettu valan vahvistukseksi. Tämän tulkinnan mukaan tekstissä ensin vakuutetaan jumalan nuolen eli pelätyn salaman kautta. Salaman on monissa kulttuureissa uskottu olevan jumalallisen oikeuden jakaja, jonka on uskottu iskevän valapattoihin ja muihin petollisiin. Sitten vakuutetaan, että jos sen kirjoittaja ei pidä sanaansa, niin jumala hänet tuomitkoon.
»jumolan nuoli inimiži
nouli sekä n[u]oli omo bou
jumola soud'nii okovy»
»Jumalan nuoli, ihmisen
nuoli sekä nuoli oma. [
Tuomion jumalan kahlittavaksi.]»
Jevgeni Helimski
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Professori Jevgeni (Eugene) Helimski kritisoi vuonna 1986 julkaistussa teoksessaan Martti Haavion tulkintaa, ja antoi kolmannen tieteellisen tulkinnan tekstistä. Jelisejevin tapaan hän uskoi sen olevan loitsu.
»Jumalan nuoli 10 nimeži
Nuoli säihä nuoli ambu
Jumala suduni ohjavi (johavi?)»
»Jumalan nuoli 10 nimesi
Nuoli säihkyvä nuoli ampuu
Suuto-Jumala (Syyttö-Jumala) ohjaa (johtaa?)»
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jelisejev, J. S: Vanhin itämerensuomalainen kielenmuistomerkki, Virittäjä 1961: 134
- Jelisejev, J. S: Itämerensuomalaisia kielenmuistomerkkejä (Zusammenfassung: Ostseefinnische Sprachdenkmäler), Virittäjä-lehti 1966: 296
- Haavio, Martti: The Letter on Birch-Bark No. 292, Journal of the Folklore Institute, 1964 doi:10.2307/3814030
- Haavio, Martti: Tuohikirje n:o 292. Vanha suomalaisen muinaisuskonnon lähde, Virittäjä 1964: 1 [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Laakso, Johanna: Vielä kerran itämerensuomen vanhimmista muistomerkeistä, Virittäjä 4/1999, 531–555.