Uukuniemen laivaonnettomuus

Uukuniemen laivaonnettomuus oli sunnuntaina 16. elokuuta 1903 Uukuniemen Pyhäjärvellä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus, jossa kuoli 18 ihmistä. Onnettomuudessa höyryvene Ainon hinaaman proomun kattorakennelma luhistui höyryveneen kääntäessä äkkiä suuntaa ja katolla olleista matkustajista 40 putosi veteen.

Onnettomuuden kulku

Höyryvene Aino lähti sunnuntaina jumalanpalveluksen päätyttyä Uukuniemen Ristirannan laiturista kuljettamaan kirkkoväkeä Pyhäjärven yli Ännikänniemeen. Rippipyhän vuoksi matkustajia oli tavallista enemmän. Itse höyryveneessä oli noin 75 henkilöä ja sen hinaamassa 25 metriä pitkässä proomussa eri arvioiden mukaan 250-400 henkilöä. Proomuun oli rakennettu tuuman paksujen rautatolppien varaan kaksiosainen katto, ja osa matkustajista siirtyi tilanahtauden vuoksi katolle, vaikka sinne meno olikin kiellettyä. Lopulta katolla oli noin sata matkustajaa. Katolle houkutteli myös erään matkustajan aloittama harmonikan soitto siellä. Alusten ylikuormauksesta varoiteltiin jo ennen lähtöä:

»Ennenkuin laiwa irtausi rannasta, oliwat muutamat wanhemmat ja warowammat kieltäneet asianomaisia lähtemästä wesille moisen joukon kanssa, ennustaen tuhoa, joka ennustus, ikäwä kyllä, toteutuikin.»

Höyryvene painui tuulen vaikutuksesta liian lähelle Höijsaaren rantaa, jolloin perämies käänsi äkkiä aluksen suuntaa. Proomun perämies ei havainnut tätä katolla olleen väenpaljouden takia, ja suunnanvaihdoksen takia aluksi löysälle mennyt hinausköysi nykäisi voimakkaasti proomua, joka heilahti ja kallistui. Proomun katon rautatolpat pettivät ihmisten painon ja heilahduksen takia, ja katto luhistui toisen puolen pudotessa matkustajineen alas proomun ruumaan ja toisen puolen taas luisuessa veteen mukanaan noin 40 matkustajaa. Proomuun jääneistä loukkaantui noin parikymmentä katon sortumisen takia.

Pelastustöiden aloittaminen viivästyi proomussa ja höyryveneessä syntyneen sekasorron takia. Lopulta höyryveneen kone pysäytettiin ja paikalle tuli useita veneitä, jotka eivät kuitenkaan tilanahtauden vuoksi voineet pelastaa kuin yksittäisiä vedessä olleita ihmisiä. Osa vedessä olleista saatiin nostettua takaisin proomuun laudankappaleiden ja köysien avulla, ja muutamat pääsivät uimalla 300 metrin päässä olleeseen Höijsaareen. Höyryvene kävi välillä viemässä matkustajia läheiseen saareen, koska alukseen ei voitu ottaa vedestä lisää väkeä ylikuorman takia ja palasi sitten uudelleen onnettomuuspaikalle. Tällöin kaikki pelastuneet oli kuitenkin saatu jo nostettua ylös. Höyryvene otti proomun uudelleen hinaukseen ja vei matkustajat Ristirantaan, jossa lääkäri G. Walle antoi loukkaantuneille ensiavun. Kolme pahiten loukkaantunutta vietiin sitten Sortavalan sairashuoneelle. Onnettomuudessa hukkuneet 18 matkustajaa saatiin naarattua ylös maanantaihin mennessä.

Tutkinta

Tapaus oli niin merkittävä, että merenkuluntarkastaja, kapteeni Teodor Hjelt lähti paikanpäälle tekemään asiasta tutkimuksen. Hjelt totesi ensimmäistä kesää Ainon päällikkönä toimineen Pölläsen viivytelleen pelastustoimien aloituksessa ja ottaneen 75 matkustajaa höyryveneeseen, jossa olisi saanut olla enintään 56 ja 208 matkustajaa proomuun, jossa olisi saanut olla enintään 75 henkilöä. Uusi Suometar tiivisti Hjeltin lausunnon syyllisyydestä näin:

»Syynä onnettomuuteen on näin ollen se seikka, että laiwan päälliköksi oli otettu kerrassaan laiwaliikkeeseen perehtymätön henkilö. Jos hän olisi edes jonkun werran tuntenut asioita, ei hän olisi sallinut alusten ahtautua niin täyteen, eikä myöskään uskonut lotjan ohjausta tottumattomalle miehelle. »

Uukuniemen kihlakunnanoikeus tuomitsi 18. tammikuuta 1904 höyryveneen päällikön talollinen H. Pölläsen 200 markan sakkoon, koska laivaan ja proomuun oli otettu liikaa matkustajia ja matkustajien oli sallittu kiivetä proomun katolle. Lisäksi matkustajien kuljetukseen oli käytetty siihen sopimatonta proomua. Oikeus tuomitsi samasta syystä sakkoihin myös höyryveneen omistajina olleet sortavalalaiset Nikolai ja Konstantin Siitoimen. Oikeuden mielestä onnettomuuteen olivat kuitenkin pääasiassa syyllisiä katolle kiivenneet matkustajat.

Hjelt moitti myös Sortavalan katsastusmiehiä, jotka olivat katsastaneet Ainon matkustajaliikenteeseen, koska he eivät olisi saaneet hyväksyä Pöllästä päälliköksi riittämättömän pätevyyden vuoksi. Asiasta seurasi pitkällinen oikeusprosessi, joka päättyi vuonna 1908 katsastusmiesten vedotessa siihen, että koska heitä ei ollut virallisesti nimetty tarkastusmiehiksi, heillä ei ollut oikeutta antaa Pölläselle todistusta, joka matkustajahöyrylaivojen päälliköllä pitää olla. Hjelt totesi kirjeessä läänin kuvernöörille, että tällöin katsastajien olisi pitänyt olla hyväksymättä alusta matkustajaliikenteeseen, kunnes siihen olisi saapunut pätevyyden omaava päällikkö.

Uukuniemen laivaonnettomuuden 18 uhria on haudattu Uukuniemen Paakasalmen hautausmaalle, jonne heille on pystytetty yhteinen muistomerkki.