Viha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo tunnetilasta. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Viha on voimakas pahansuopuus, suuttumus, raivo, vastenmielisyys tai muu senkaltainen tunne jotain asiaa tai henkilöä kohtaan.[1] Ihminen tuntee vihaa, kun hänen rauhaansa, vapauttaan tai itsetunnolle tärkeitä arvoja loukataan tai uhataan. Viha ja suuttumus ovat kuitenkin eri asioita, koska suuttuessaan ihminen ei välttämättä tunne vihaa. Aggressiivinen käytöskään ei aina ole vihaa, mutta aggressiiviset tunteet voivat kehittyä vihaksi.[2]

Kristillisessä maailmankatsomuksessa vihamielisyys on perinteisesti nähty yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä.

Viha vallassa eläminen on kuluttavaa. Sen valtaan joutumisen voi välttää, jos säilyttää kyvyn puolustaa itseään ja arvojaan. Keinoina ovat kyky sanoa “ei”, riippumattomuus, itsenäisyys ja niin sanottu terve aggressio. [2]

Viha voi perustua vihan kohteen pelkoon tai aiempiin kielteisiin kokemuksiin kohteesta tai jostakin siihen yhteydessä olevaan. Monesti vihaa kuvaillaan rakkauden tai ystävyyden vastakohdaksi, mutta rakkauden vastakohtana pidetään usein paremmin välinpitämättömyyttä, sillä vihan vallassa olevat voivat olla hyvinkin tiiviissä suhteessa toisiinsa. Välinpitämättömyys taas ei kosketa millään tavalla.

Viha syntyy aina yksilön kokemasta subjektiivisesta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Jos alistumme pakon tai kuvitellun pakon edessä, petymme myös itseemme. Tämän vihan purkaminen edelleen heikompiin voi edelleen lisätä vihaa itseä kohtaan. Itsensä vihaaminen on kuitenkin kuluttavaa, joten ihminen on taipuvainen vihaamaan omia heikkouksiaan muissa ihmisissä (vihan projektio). Myös kateus voi kehittyä vihaksi, jos kadehdimme esimerkiksi etuoikeutettuja ihmisiä tai niitä, jotka kykenevät nauttimaan meille kielletyistä iloista (moralismi). Vihan inhimillisyys havainnollistuu, kun ajatellaan vihaa omia läheisiä ja rakkaita kohtaan. Tämä johtuu ristiriidasta vapauden ja läheisyyden tarpeiden välillä. Tällainenkin viha usein projisoidaan esimerkiksi yli-innokkaaseen palvelualttiuteen tai ylisuojeluun.[2]

Vihan ja tyytymättömyyden voima voi ajaa ihmistä myös loputtomiin ponnisteluihin itsensä kehittämisessä. Yhteiskunnassa taas sorrettujen viha sortajia kohtaan voi johtaa asioiden korjaantumiseen. Nämä edellyttävät, että ihminen ja ihmisryhmä ymmärtää vihansa eli tiedostaa sen.[2]

Viharikoksiksi kutsutaan joihinkin ihmisryhmiin, yleensä etnisiin ryhmiin kohdistuvan vihan ilmauksia, yrityksiä luoda vihaa muissa, ja tekoja, jotka on tehty tällaisen vihan vallassa. Suomen rikoslaissa nämä ovat rangaistuksen koventamisperusteita.[3]

  1. viha. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7845, art. viha. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
  3. Poliisi - Viharikokset www.poliisi.fi. Viitattu 23.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.