Voitatti
| Voitatti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Suillaceae |
| Suku: | Tahmatatit Suillus |
| Laji: | luteus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Voitatti (Suillus luteus) on yleinen ja hyvä ruokasieni, joka kasvaa koko Suomessa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voitatti on kirkkaan tai vaalean kellanruskea sieni, jolla on lyhyt kellanvalkea jalka ja siinä suuri valkea rengas, joka kutistuu ja tummuu ajan myötä. Renkaan yläpuolelta jalka on tummien pisteiden kirjoma. Nuori ja vanha voitatti eroavat toisistaan jonkin verran.[3] Noin kymmenen senttiä leveä, pähkinänruskea lakki on aluksi puolipallomainen, mutta muuttuu kuperammaksi ajan myötä.[3][4] Lakki on erittäin limainen märkänä ja sen alapuolen pillikerros on aluksi kirkkaan keltainen, kunnes vanhemmiten se muuttuu ruskeammaksi. Usein lakki on tummaviiruinen.[5]
Malto on miedon makuista ja pehmenevää, väriltään se on vaaleankeltaista. Voitatista lähtee mieto sekä lievä hedelmäinen tuoksu.[3][4] Voitatin itiöpöly on okrankeltaista. Itiöt ovat muodoltaan sukkulamaisia ja kapean ellipsoidimaisia. Niiden koko on noin 7-10 x 3-3,5 mikrometriä (
Samankaltaiset lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voitatin voi sekoittaa muun muassa jyvästattiin (Suillus granulatus), turjantattiin (Suillus clintonianus) tai lehtikuusentattiin (Suillus grevillei).[3] Voitatit muodostavat itsessään suvun, johon kuuluu voitatin lisäksi seitsemän muuta sientä: jyvästatti, turjantatti, lehtikuusentatti, nummitatti, suotatti, kangastatti sekä harmotatti.[6]
Kasvuaika ja -paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voitatti kasvaa yleisenä koko maassa heinäkuusta lokakuuhun. Se on männyn seuralaislaji, joten tavallisimmat kasvupaikat ovat kuivat kangasmetsät, hakkuuaukeat sekä polkujen ja teiden varret. Alueet, joissa maan pintaa on rikottu, ovat erityisen hyviä voitatin kasvupaikkoja.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voitatti on erinomainen ja maukas kolmen tähden ruokasieni, joidenkin asiantuntijoiden mukaan kahden tähden. Sitä on kuitenkin hankala siivota limaisen pinnan takia. Pintakelmu onkin helpointa poistaa ennen sienen käyttöä.[7][3] Voitatti nyljetään leikkaamalla se puoliksi lakin pinnassa olevaan pintakelmuun asti, ja puoliskot irroitetaan kelmusta. Muuta esikäsittelyä se ei tarvitse.[8][9] Sieni on myös hyönteisten suosima ravintokohde.[3]
Voitatteja pakastetaan, suolataan tai kuivataan viipaleina. Se on myös maukasta paistettuna, liuossuolattuna sekä marinadiliemeen laitettuna[3][10][11]. Voitattien keräämistä vilkasliikenteisiltä paikoilta ei suositella, sillä se kerää itseensä raskasmetalleja.[12] Kaupan on nykyään myös kuivatuista voitateista tehtyä voitattirouhetta.[5]
Sienivärjäyksessä voitatteja käytettäessä saadaan beigenoranssia[13].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dahlberg, A.: Suillus luteus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 31.8.2008
- ↑ a b c d e f g h Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 67. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0
- ↑ a b Valitut palat 1984: Sienestäjän tietokirja
- ↑ a b http://www.kemi.fi/romppanen/voita.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b WSOY 1987: Svengunnar Ryman, Ingmar Holmåsen: Suomen ja Pohjolan sienet
- ↑ Voitatti, Suillus luteus. Luontoportti viitattu 29.11.2019
- ↑ http://www.jyu.fi/tdk/museo/ruokasienia/voitatti.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Otava 1993: Mauri Korhonen: Uusi sienikirja
- ↑ Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/sienet/luonnonsienet/voitatti/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luontonetti
- ↑ WSOY 1994: Lasse Kosonen: Uusi perheen sienikirja
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elintarviketurvallisuusvirasto: Voitatti (Arkistoitu – Internet Archive)