Vuorikuisma
| Vuorikuisma | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Kladi: | Rosidit Rosids |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Kuismakasvit Hypericaceae |
| Alaheimo: | Hypericeae[1] |
| Suku: | Kuismat Hypericum |
| Laji: | montanum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hypericum montanum |
|
| Katso myös | |
Vuorikuisma (Hypericum montanum) on Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa tavattava kuismakasvi. Suomessa laji on äärimmäisen harvinainen ja rauhoitettu kasvi.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorikuisma on yksittäisvartinen ja kasvaa 30–80 cm korkeaksi. Varsi on lähes tai täysin haaraton, liereä ja kalju. Varsilehdet ovat ruodittomia, 3–6 cm pitkiä, puikeita ja herttatyvisiä. Lehdet ovat laidoilta ja alta harvaan karheakarvaisia. Lehtien laidat ovat pikitäpläisiä, ylemmät lehdet kuultotäpläisiä. Kukinto on hyvin lyhythaarainen ja harvakukkainen. Täysin keltaisten kukkien verholehdet ovat suikeita ja niiden laidat selvästi ripsihampaisia, terälehdet juovattomia, nystyttömiä ja täplättömiä. Vuorikuisma kukkii heinä-elokuussa. [3]
Mäkikuismasta (Hypericum perforatum) ja särmäkuismasta (Hypericum maculatum) vuorikuisman erottaa varren avulla: vuorikuisman varsi on särmätön. Karvakuismasta (Hypericum hirsutum) vuorikuisman erottaa kaljun varren, herttatyvisten lehtien ja ripsihampaisten verholehtien avulla.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauhkeilla alueilla viihtyvää vuorikuismaa tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa sekä Pohjois-Afrikassa. Levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Länsi-Venäjälle ja Kaukasukselle, pohjoisessa Länsi-Norjaan ja Keski-Ruotsiin.[4] Suomessa vuorikuisma kasvaa ainoastaan pienellä alueella Lohjalla, josta laji löydettiin ensi kerran vuonna 1888. Lohjalla vuorikuisman kasvupaikkoja on seitsemän, joilla kasvaa yhteensä noin kolmesataa yksilöä.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorikuisma on selkeä kalkinsuosija. Suomessa kasvupaikat ovat lievästi happamilla, kalkkipitoisilla ja korkeilla etelärinteillä. Suomessa lajin suurin uhka on kesämökkirakentaminen, sillä huomattava osa esiintymistä sijaitsee mökkitonteilla ja tienvarsissa. Uhkatekijä on myös kasvupaikkojen liika metsittyminen.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lounamaa, Niilo: Vuorikuisma. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 172.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Hypericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 1.4.2021.
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Suomen uhanalaisia lajeja: Vuorikuisma (pdf) Viitattu 20.12.2017.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 154–155.
- ↑ Den virtuella floran: Bergjohannesört (Hypericum montanum) (ruotsiksi) Viitattu 17.8.2009.
- ↑ a b Lounamaa 1997, s. 172.