ZOG (salaliittoteoria)
ZOG (Zionist Occupation Government tai Zionist Occupied Government) (suom. sionistien valtaama hallitus tai sionistinen miehityshallitus) on salaliittoteoria, jonka mukaan sionistit tosiasiassa johtavat maata, jonka virallinen hallitus on vain nukkehallitus.[1]
ZOG-termin yhteydessä sanalla sionisti voi olla monta merkitystä. Useimmiten sitä käytetään halveksivana kiertoilmaisuna juutalaiselle kuvaamaan kaikkia juutalaisia negatiivisesti vehkeilijöinä ja salaliittolaisina. Sillä voidaan tarkoittaa myös juutalaista, joka pyrkii tavoittelemaan Israelin hyötyä ennen Yhdysvaltojen hyötyä — usein käyttämällä apukeinona Yhdysvaltain asevoimia ja taloudellista valtaa. Sionisti voi tarkoittaa myös ketä tahansa henkilöä, joka kannattaa ajatusta juutalaisesta valtiosta.
Termin uskotaan juontuvan amerikkalaisen uusnatsin Eric Thomsonin vuonna 1976 kirjoittamasta tekstistä Welcome to ZOG-World.[2] Termi tuli laajaan käyttöön The Order -ryhmän suorittamista ryöstöistä The New York Timesiin kirjoitetun artikkelin jälkeen, jossa kerrottiin ryöstöjen tähdänneen rahan keräämiseen ZOGia vastaan. The Order oli antisemitistisiä yhteyksiä omaavan Aryan Nations -järjestön haara.
Vuonna 1996 Aryan Nations julkaisi verkkosivuillaan itsenäisyysjulistuksensa Aryan Declaration of Independence[2], jossa sanotaan muun muassa ZOGin päämääränä olevan valkoisten ihmisten ja kulttuurin poistaminen. Itsenäisyysjulistuksen ajankohdaksi valittiin Adolf Hitlerin syntymäpäivä 20. huhtikuuta.[3] Tämän jälkeen termiä ZOG ovat käyttäneet useat juutalaisvastaiset ryhmittymät.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ZOG adl.org. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Steiger, Brad & Steiger, Sherry: ”Z: Zionist Occupation Government”, Conspiracies and Secret Societies: The Complete Dossier. Visible Ink Press, 2012. ISBN 978-157-859-383-5 Google-kirjat (viitattu 20.1.2020). (englanniksi)
- ↑ Gardell, Mattias: ”The Smorgasbord of the Revolutionary White-Racist Counterculture”, Gods of the Blood: The Pagan Revival and White Separatism, s. 113. Duke University Press, 2003. ISBN 978-082-233-071-4 Google-kirjat (viitattu 20.1.2020). (englanniksi)