Halla (Soini)

Halla. Kirjoittanut Lauri Soini

Halla on kähminyt kummun alla,

kummun kukkaset syönnä.

Söi se kukat ja vei se tytöt, –

ei se poikia lyönnä.

Luntakin, ämmien nähdessä unta,

tuiskusi keskellä yötä.

Häätyi tuisku ja jäätyi nietos, –

jälkiä siin’ oli myötä.

Neitosen keitosen akkunan alle

viidet jäljet kulki.

Viisi on tullut ja neljä on mennyt, –

akkuna yhden sulki. –

Kuului kolketta, salpa se laukes,

poikanen saapui luoksi.

Laukesi salpa ja ikkuna aukes –

poikanen metsään juoksi.

Tähtöset tuikkivat kirkkahasti

valjulla taivahalla. –

Vei se kukat ja sai se tytöt

syksyöinen halla.

Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.