Taas kohdataan
| Taas kohdataan. Kirjoittanut Viktor Rydberg |
- Kevätpäivä jo nähtiin yleneväks,
- kylän kautta ritarin poika läks.
- Majan luona suojassa lehmuksen
- oli pikku tyttönen ruusuinen.
- Ja poika virkkavi: huomenta, sie!
- ja siinä suudelman hältä vie.
- On aamunsirkeät nuoret nuo,
- ja kuin aamu raikas on suukko tuo.
- Pois, pikku ystävä, kauas saan,
- mut poikaas muista! taas kohdataan.
- Noin lausui, hymyili mennessään. –
- Pien’ impi suudelman muisti tään,
- ja muisti, kuink’ oli kaunoinen,
- miten loisti luottamus silmien,
- miten lähti liehuissa suortuvain
- hän töyhtöhattua keikuttain.
- Ja impi kasvoi ja muisti vaan
- nuo sanat poian: taas kohdataan.
- Hän kasvoi riemuin ja kauniiks sai,
- monet lemmentoiveet jo sytti kai,
- ja saapui sulhot, mut heille hän
- vain lausui: löysin jo ystävän.
- Ja vuodet vierivät joutuisaan,
- ei aika vie hänen toivoaan.
- Kevät haipui hältä ja kesä noin;
- hän riemuin mietti: ma vuottaa voin.
- Hän mietti vanhana syksyssään:
- on lohduks tuo, hänet jälleen nään.
- Ja mietti vieläkin kuollessaan:
- oi, onnen riemu! taas kohdataan.
Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.