harakka
Suomi
Substantiivi
- mustavalkoinen variksiin kuuluva lintu (Pica pica) jolla on yksivärisen vihreähohtoinen, 20–30 cm pitkä pyrstö
- ortodoksisten vaimojen venäläisperäinen päähine, sorokka
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harakka | harakat |
| genetiivi | harakan | harakoiden harakoitten harakkojen (harakkain) |
| partitiivi | harakkaa | harakoita harakkoja |
| akkusatiivi | harakka; harakan |
harakat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harakassa | harakoissa |
| elatiivi | harakasta | harakoista |
| illatiivi | harakkaan | harakkoihin harakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harakalla | harakoilla |
| ablatiivi | harakalta | harakoilta |
| allatiivi | harakalle | harakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harakkana | harakkoina harakoina |
| translatiivi | harakaksi | harakoiksi |
| abessiivi | harakatta | harakoitta |
| instruktiivi | – | harakoin |
| komitatiivi | – | harakoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | haraka- | |
| vahva vartalo | harakka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |