maku
Suomi
Substantiivi
- ruoan tiettyjen kemikaalien aiheuttama ärsyke, joka aistitaan makuaistilla
- esteettinen mieltymys vaatteiden, ruoan tai muun vastaavan suhteen
- Moraalikäsitykset vaikuttavat esteettiseen makuun.
- (kuvaannollisesti) mielekkyys
- Tuomaripelin vuoksi kilpailusta meni maku.
- (kuvaannollisesti) vaikutelma
- Tuomaripelin vuoksi kilpailusta jäi paha maku suuhun. = jäi huono vaikutelma
- Pörssissä välipäivän makua (taloussanomat)
- (kuvaannollisesti) arvostelukyky
- Itse teksti on värikästä, äärimmäisen provosoivaa ja ehkä myös huonoa makua osoittavaa kieltä.
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maku | maut |
| genetiivi | maun | makujen |
| partitiivi | makua | makuja |
| akkusatiivi | maku; maun |
maut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maussa | mauissa |
| elatiivi | mausta | mauista |
| illatiivi | makuun | makuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maulla | mauilla |
| ablatiivi | maulta | mauilta |
| allatiivi | maulle | mauille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | makuna | makuina |
| translatiivi | mauksi | mauiksi |
| abessiivi | mautta | mauitta |
| instruktiivi | – | mauin |
| komitatiivi | – | makuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mau- | |
| vahva vartalo | maku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
esimaku, jälkimaku, makuaine, makuaisti, makuaistimus, makuasia, makuhaitta, makuhermo, makunystyrä, makupala, makureseptori, makusilmu, makustella, makusuunta, makutottumus, makutuomari, makuvirhe, makuvivahde, sivumaku
Johdokset
Idiomit
- päästä jnk. makuun – alkaa nauttia jostain
- päästä viinan makuun
- päästä vallan makuun
Aiheesta muualla
- maku Kielitoimiston sanakirjassa