maku

Suomi

Substantiivi

maku (1-D)

1. suuhun päätyneen aineen tiettyjen kemikaalien aiheuttama ärsyke, joka aistitaan makuaistilla
2. (kuvaannollisesti) esteettinen mieltymys vaatteiden, ruoan tai muun vastaavan suhteen

   Ei minun makuuni.

3. (kuvaannollisesti) kyky erottaa mikä on korkealaatuista ja soveliasta; esteettinen arvostelukyky

   Itse teksti on värikästä, äärimmäisen provosoivaa ja ehkä myös huonoa makua osoittavaa kieltä.

   Esitys osoitti alusta loppuun huonoa makua.

4. ensikokemus jostakin (millä on houkutus tai taipumusta jatkua)

   pääsi sen makuun

   sai makua siitä mitä tuleman pitää

5. (kuvaannollisesti) vaikutelma

   Tuomaripelin vuoksi kilpailusta jäi paha maku suuhun. = jäi huono vaikutelma

   Pörssissä välipäivän makua (taloussanomat)

6. (kuvaannollisesti) mielekkyys, kiinnostavuus

   Tuomaripelin vuoksi kilpailusta meni maku.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑku/
• tavutus: ma‧ku

Käännökset

1. ruoan tiettyjen kemikaalien aiheuttama ärsyke, joka aistitaan makuaistilla

englanti: taste, flavour ranska: goût m., saveur f. ruotsi: smak saksa: Geschmack m.

turkki: çeşni ukraina: смак m. venäjä: вкус

2. mieltymys

englanti: taste puola: smak m. ranska: goût m. ruotsi: smak

saksa: Geschmack m. ukraina: смак m. venäjä: вкус

Liittyvät sanat

makuaisti, makuaistimus, makustella

Johdokset

• verbit: maustaa, maustua
• adjektiivit: makuinen, maukas, mauton

Yhdyssanat

esimaku, jälkimaku, makuaine, makuasia, makuhaitta, makuhermo, makunystyrä, makupala, makureseptori, makusiirappi, makusilmu, makusuunta, makutottumus, makutuomari, makuvirhe, makuvivahde, sivumaku

Idiomit

• päästä jnk. makuun – alkaa nauttia jostain
  • päästä viinan makuun
  • päästä vallan makuun

Aiheesta muualla

• maku Kielitoimiston sanakirjassa
• maku Tieteen termipankissa

Kroaatti

Substantiivi

maku

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta mak
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta mak