juonikkuus
Suomi
Substantiivi
juonikkuus (40)
- oveluus, neuvokkuuteen ja kierouteen us. liittyvä ominaispiirre
Ääntäminen
- IPA: /ˈjuo̯nikːuːs/
- tavutus: juo‧nik‧kuus
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juonikkuus | juonikkuudet |
| genetiivi | juonikkuuden | juonikkuuksien |
| partitiivi | juonikkuutta | juonikkuuksia |
| akkusatiivi | juonikkuus; juonikkuuden |
juonikkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juonikkuudessa | juonikkuuksissa |
| elatiivi | juonikkuudesta | juonikkuuksista |
| illatiivi | juonikkuuteen | juonikkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juonikkuudella | juonikkuuksilla |
| ablatiivi | juonikkuudelta | juonikkuuksilta |
| allatiivi | juonikkuudelle | juonikkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juonikkuutena | juonikkuuksina |
| translatiivi | juonikkuudeksi | juonikkuuksiksi |
| abessiivi | juonikkuudetta | juonikkuuksitta |
| instruktiivi | – | juonikkuuksin |
| komitatiivi | – | juonikkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | juonikkuude- | |
| vahva vartalo | juonikkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
juonikkuut- | |
Etymologia
sanan juonikas vartalosta juonikk- ja suffiksista -uus
Käännökset
1. se, että on juonikas
|
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- juonikkuus Kielitoimiston sanakirjassa