aiheutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aiheutuminen (38)
- teonnimi verbistä aiheutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aiheutuminen | aiheutumiset |
| genetiivi | aiheutumisen | aiheutumisten aiheutumisien |
| partitiivi | aiheutumista | aiheutumisia |
| akkusatiivi | aiheutuminen; aiheutumisen |
aiheutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aiheutumisessa | aiheutumisissa |
| elatiivi | aiheutumisesta | aiheutumisista |
| illatiivi | aiheutumiseen | aiheutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aiheutumisella | aiheutumisilla |
| ablatiivi | aiheutumiselta | aiheutumisilta |
| allatiivi | aiheutumiselle | aiheutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aiheutumisena (aiheutumisna) |
aiheutumisina |
| translatiivi | aiheutumiseksi | aiheutumisiksi |
| abessiivi | aiheutumisetta | aiheutumisitta |
| instruktiivi | – | aiheutumisin |
| komitatiivi | – | aiheutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aiheutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aiheutumis- | |