baddare yl. (5) (yks. määr. baddaren [luo], mon. epämäär. baddare, mon. määr. baddarna [luo])
- (arkikieltä) aika poika, peto, haka, mato
- Han är en baddare i tennis. Hän on mato tenniksessä.
- Det var en riktig baddare till gädda. Olipa aikamoinen hauenvonkale.
