epäilevä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]epäilevä
- sellainen, joka epäilee tai on taipuvainen epäilemiseen
- epäilevä Tuomas
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈepæi̯ˌleʋæ/
- tavutus: e‧päi‧le‧vä
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä epäillä
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, joka epäilee
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: epäileväinen
- adverbit: epäilevästi
- substantiivit: epäileväisyys, epäilevyys
Aiheesta muualla
[muokkaa]- epäilevä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]epäilevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä epäillä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epäilevä | epäilevät |
| genetiivi | epäilevän | epäilevien (epäileväin) |
| partitiivi | epäilevää | epäileviä |
| akkusatiivi | epäilevä; epäilevän | epäilevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epäilevässä | epäilevissä |
| elatiivi | epäilevästä | epäilevistä |
| illatiivi | epäilevään | epäileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epäilevällä | epäilevillä |
| ablatiivi | epäilevältä | epäileviltä |
| allatiivi | epäilevälle | epäileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epäilevänä | epäilevinä |
| translatiivi | epäileväksi | epäileviksi |
| abessiivi | epäilevättä | epäilevittä |
| instruktiivi | – | epäilevin |
| komitatiivi | – | epäilevine |