höperö

Suomi

Adjektiivi

höperö (1) (komparatiivi höperömpi, superlatiivi höperöin) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) sellainen, jolla on ymmärryksessään, muistissaan tai itseluottamuksessaan heikkoutta; heikkomielinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhøperø/
• tavutus: hö‧pe‧rö

Käännökset

1. ymmärryksessään, muistissaan tai itseluottamuksessaan heikko

englanti: senile

ruotsi: svagsint

Liittyvät sanat

• hassahtanut
• hupakko
• höperys
• höperrellä

Johdokset

• adverbit: höperösti
• substantiivit: höperyys

Yhdyssanat

• mökkihöperö, puolihöperö, vanhuudenhöperö

Aiheesta muualla

• höperö Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 716, 932 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa