hihna
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hihna (9)
- tasalevyinen, tyyppillisesti nahasta tai kumista valmistettu, nauha
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhihnɑ/, [ˈçiçnɑ]
- tavutus: hih‧na
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hihna | hihnat |
genetiivi | hihnan | hihnojen (hihnain) |
partitiivi | hihnaa | hihnoja |
akkusatiivi | hihna; hihnan |
hihnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hihnassa | hihnoissa |
elatiivi | hihnasta | hihnoista |
illatiivi | hihnaan | hihnoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hihnalla | hihnoilla |
ablatiivi | hihnalta | hihnoilta |
allatiivi | hihnalle | hihnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hihnana | hihnoina |
translatiivi | hihnaksi | hihnoiksi |
abessiivi | hihnatta | hihnoitta |
instruktiivi | – | hihnoin |
komitatiivi | – | hihnoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hihna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hihna-avokas, hihnakenkä, hihnakuljetin, hihnapyörä, hihnavälitys, hiomahihna, häntähihna, jakohihna, jalustinhihna, kantohihna, kaulahihna, kiilahihna, kiväärinhihna, komentohihna, kuljetushihna, kumihihna, leukahihna, liukuhihna, nahkahihna, olkahihna, otsahihna, rannehihna, talutushihna, valjashihna, vyöhiha, vyöhihna
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hihna Kielitoimiston sanakirjassa
- hihna Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.