huhuilla
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huhuilla
- (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta huhu
Verbi
[muokkaa]- (frekventatiivinen) huhuta
- huudella jostakin kaukaa (eksyneelle tms.) kutsuvasti
- Minun täytyi huhuilla koiraani metsässä.
- pöllöstä tms., sen huhuilusta: äännellä
- Viirupöllö huhuilee kiivaimmin tunnin pari ennen auringonnousua. (yle.fi)
- (murteellinen) olla tekemättä mitään; pyöriä, kuljeskella ympäriinsä toimettomana
- Missäs te kuukauden päivät huhuilitte?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuhui̯lːɑˣ/
- tavutus: hu‧huil‧la
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. (frekventatiivinen) huhuta
|
Ks. huhuta |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: huhuileminen, huhuilija, huhuilu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huhuilla Kielitoimiston sanakirjassa