hukkua

Suomi

Verbi

hukkua (52-A) (taivutus[luo])

1. kuolla tukehtumalla hengitettyään nestettä

   Hän hukkui järveen.

2. upota nesteeseen tai jauheeseen, joutua upoksiin

   Patrik oli vähällä hukkua juoksuhiekkaan.

3. (arkikieltä) hävitä, kadota, joutua kadoksiin
4. (Raamattu) olla mennyttä, tuhoutua, kuolla

   Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhukːuɑˣ/
• tavutus: huk‧ku‧a

Etymologia

Johdos sanasta hukka. Vastineita sukukielissä inkeroisen hukkua, karjalan hukkuo, viron hukkuma ja vatjan hukkauta.

Käännökset

1. kuolla tukehtumalla hengitettyään nestettä

englanti: drown esperanto: droni hollanti: verdrinken italia: annegare, affogare kroaatti: utapati se, *utopiti se, daviti se, *udaviti se ranska: se noyer, noyer

ruotsi: drunkna saksa: ertrinken, ersaufen turkki: bogulmak venäjä: тонуть viro: uppuma

3. tuhoutua, kuolla

englanti: perish

heprea: אָבַד (avád)

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: hukuttaa

Yhdyssanat

hukkumiskuolema, hukkumisonnettomuus

Aiheesta muualla

• hukkua Kielitoimiston sanakirjassa
• hukkua Suomen murteiden sanakirjassa
• hukkua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 371 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa