jahkaileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jahkaileminen (38)
- teonnimi verbistä jahkailla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jahkaileminen | jahkailemiset |
| genetiivi | jahkailemisen | jahkailemisten jahkailemisien |
| partitiivi | jahkailemista | jahkailemisia |
| akkusatiivi | jahkaileminen; jahkailemisen |
jahkailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jahkailemisessa | jahkailemisissa |
| elatiivi | jahkailemisesta | jahkailemisista |
| illatiivi | jahkailemiseen | jahkailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jahkailemisella | jahkailemisilla |
| ablatiivi | jahkailemiselta | jahkailemisilta |
| allatiivi | jahkailemiselle | jahkailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jahkailemisena (jahkailemisna) |
jahkailemisina |
| translatiivi | jahkailemiseksi | jahkailemisiksi |
| abessiivi | jahkailemisetta | jahkailemisitta |
| instruktiivi | – | jahkailemisin |
| komitatiivi | – | jahkailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jahkailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jahkailemis- | |