kammitsa
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kammitsa (13)
- hevosen tai muun kotieläimen etujalkoja yhdistävä nuora tai soljellinen hihna, joka estää eläimen karkaamisen
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kammitsa | kammitsat |
genetiivi | kammitsan | kammitsoiden kammitsoitten kammitsojen (kammitsain) |
partitiivi | kammitsaa | kammitsoita kammitsoja |
akkusatiivi | kammitsa; kammitsan |
kammitsat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kammitsassa | kammitsoissa |
elatiivi | kammitsasta | kammitsoista |
illatiivi | kammitsaan | kammitsoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kammitsalla | kammitsoilla |
ablatiivi | kammitsalta | kammitsoilta |
allatiivi | kammitsalle | kammitsoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kammitsana | kammitsoina |
translatiivi | kammitsaksi | kammitsoiksi |
abessiivi | kammitsatta | kammitsoitta |
instruktiivi | – | kammitsoin |
komitatiivi | – | kammitsoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kammitsa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. etujalkoja yhdistävä nuora tai hihna
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: kammitsoida
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.