kielisoitin

Suomi

Kielisoittimia

Substantiivi

kielisoitin (33-C) (monikko kielisoittimet)

1. soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä, näppäilyn, jouhen hankauksen, vasaran lyönnin tms. seurauksena

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯liˌsoi̯t̪in/
• tavutus: kie‧li‧soi‧tin

Etymologia

• yhdyssana sanoista kieli ja soitin

Käännökset

1. soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä

azeri: simli musiqi aləti englanti: stringed instrument espanja: instrumento de cuerda puola: instrument strunowy ranska: instrument à cordes m.

ruotsi: stränginstrument saksa: Saiteninstrument n. turkki: saz, telli çalgı venäjä: струнный инструмент

Liittyvät sanat

• kantele, kitara, piano, harppu, huuliharppu, virsikantele, psalttari
• plektra

Aiheesta muualla

• kielisoitin Kielitoimiston sanakirjassa