lotja
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- matalasyväyksinen moottoriton puurunkoinen jokiliikenteen alus
- Lotjia kuljetettiin sauvomalla, rannalta vetäen, joskus soutaen, ne saatettiin varustaa purjeilla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlot̪jɑ/
- tavutus: lot‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lotja | lotjat |
genetiivi | lotjan | lotjien (lotjain) |
partitiivi | lotjaa | lotjia |
akkusatiivi | lotja; lotjan |
lotjat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lotjassa | lotjissa |
elatiivi | lotjasta | lotjista |
illatiivi | lotjaan | lotjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lotjalla | lotjilla |
ablatiivi | lotjalta | lotjilta |
allatiivi | lotjalle | lotjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lotjana | lotjina |
translatiivi | lotjaksi | lotjiksi |
abessiivi | lotjatta | lotjitta |
instruktiivi | – | lotjin |
komitatiivi | – | lotjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lotja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]slaavilainen laina[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.