maaorja

Suomi

Substantiivi

maaorja (10)

1. henkilö, joka on sidottu ilman muutto-oikeutta omaan asuinpaikkaansa jonka omistaa joku toinen, voidaan myös määrätä korvaamaan työllä herralleen hänen omistamansa omaisuuden käytöstä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːˌorjɑ/
• tavutus: maa‧or‧ja

Huomautukset

käsite on keksitty jälkikäteen viittaamaan johonkin joka oli aikaisemmin

Etymologia

• yhdyssana sanoista maa ja orja

Käännökset

1. henkilö joka on sidottu ilman muutto-oikeutta omaan asuinpaikkaansa jonka omistaa joku toinen

englanti: serf

venäjä: крепостной m., крепостная f.

Liittyvät sanat

• maaorjuus
• talonpoika

Aiheesta muualla

• maaorja Kielitoimiston sanakirjassa