maatiainen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]maatiainen (38)
- perinteinen, pitkälle jalostamaton kasvilaji(ke) tai kotieläinrotu; edellisten yksilö
- (puhekieltä) maaseudulla asuva henkilö, erityisesti maanviljelijä
- (puhekieltä) maanpintaa pitkin kulkeva pallo, maannuoliainen
- Käpyahon tulinen maatiainen epäsuoran vaparin jälkeen löysi tiensä muurin läpi ja verkon perukoille.(moro.aamulehti.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑːt̪iˌɑi̯nen/
- tavutus: maa‧ti‧ai‧nen
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | maatiainen | maatiaiset |
genetiivi | maatiaisen | maatiaisten maatiaisien |
partitiivi | maatiaista | maatiaisia |
akkusatiivi | maatiainen; maatiaisen |
maatiaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | maatiaisessa | maatiaisissa |
elatiivi | maatiaisesta | maatiaisista |
illatiivi | maatiaiseen | maatiaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | maatiaisella | maatiaisilla |
ablatiivi | maatiaiselta | maatiaisilta |
allatiivi | maatiaiselle | maatiaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | maatiaisena (maatiaisna) |
maatiaisina |
translatiivi | maatiaiseksi | maatiaisiksi |
abessiivi | maatiaisetta | maatiaisitta |
instruktiivi | – | maatiaisin |
komitatiivi | – | maatiaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | maatiaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
maatiais- |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: maatiaismainen
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- maatiainen Kielitoimiston sanakirjassa