myyrä
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]myyrä (10)
- jokin Arvicolinae-alaheimon jyrsijöistä, tanakoita hiirtä muistuttavia jyrsijöitä
- jonkin Talpidae-heimon nisäkkäistä, erit. maamyyrä eli kontiainen (Talpa europaea)
- (kuvaannollisesti) organisaatioon soluttautunut vakooja
- (arkikieltä) sokea tai heikosti näkevä ihminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmyːræ/
- tavutus: myy‧rä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myyrä | myyrät |
| genetiivi | myyrän | myyrien (myyräin) |
| partitiivi | myyrää | myyriä |
| akkusatiivi | myyrä; myyrän |
myyrät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myyrässä | myyrissä |
| elatiivi | myyrästä | myyristä |
| illatiivi | myyrään | myyriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myyrällä | myyrillä |
| ablatiivi | myyrältä | myyriltä |
| allatiivi | myyrälle | myyrille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myyränä | myyrinä |
| translatiivi | myyräksi | myyriksi |
| abessiivi | myyrättä | myyrittä |
| instruktiivi | – | myyrin |
| komitatiivi | – | myyrine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myyrä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hyppymyyrä, kenttämyyrä, lapinmyyrä, maamyyrä, myyräkuume, myyränkolo, myyränreikä, myyräntyö, onnenmyyrä, peltomyyrä, punamyyrä, työmyyrä, vesimyyrä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- myyrä Kielitoimiston sanakirjassa