onnellisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]onnellisuus (40)
- (filosofia), (psykologia) mittapuu, jolla ihminen arvioi myönteisesti elämänsä laadun tarkastellessaan elämäänsä kokonaisuudessaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈonːelˌlisuːs/
- tavutus: on‧nel‧li‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onnellisuus | onnellisuudet |
| genetiivi | onnellisuuden | onnellisuuksien |
| partitiivi | onnellisuutta | onnellisuuksia |
| akkusatiivi | onnellisuus; onnellisuuden |
onnellisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onnellisuudessa | onnellisuuksissa |
| elatiivi | onnellisuudesta | onnellisuuksista |
| illatiivi | onnellisuuteen | onnellisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onnellisuudella | onnellisuuksilla |
| ablatiivi | onnellisuudelta | onnellisuuksilta |
| allatiivi | onnellisuudelle | onnellisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onnellisuutena | onnellisuuksina |
| translatiivi | onnellisuudeksi | onnellisuuksiksi |
| abessiivi | onnellisuudetta | onnellisuuksitta |
| instruktiivi | – | onnellisuuksin |
| komitatiivi | – | onnellisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | onnellisuude- | |
| vahva vartalo | onnellisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
onnellisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]sanan onnellinen vartalosta onnellis- ja suffiksista -uus
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- onnellisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- onnellisuus Tieteen termipankissa