ontuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ontuminen (38)
- teonnimi verbistä ontua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ontuminen | ontumiset |
| genetiivi | ontumisen | ontumisten ontumisien |
| partitiivi | ontumista | ontumisia |
| akkusatiivi | ontuminen; ontumisen |
ontumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ontumisessa | ontumisissa |
| elatiivi | ontumisesta | ontumisista |
| illatiivi | ontumiseen | ontumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ontumisella | ontumisilla |
| ablatiivi | ontumiselta | ontumisilta |
| allatiivi | ontumiselle | ontumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ontumisena (ontumisna) |
ontumisina |
| translatiivi | ontumiseksi | ontumisiksi |
| abessiivi | ontumisetta | ontumisitta |
| instruktiivi | – | ontumisin |
| komitatiivi | – | ontumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ontumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ontumis- | |