piena
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]piena (9)
- tavallisesti puinen, metallinen tai muovinen ohuehko kaistale, joita käytetään tukena, vahvikkeena tai yhdistäjänä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpie̯nɑ/
- tavutus: pie‧na
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piena | pienat |
genetiivi | pienan | pienojen (pienain) |
partitiivi | pienaa | pienoja |
akkusatiivi | piena; pienan |
pienat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pienassa | pienoissa |
elatiivi | pienasta | pienoista |
illatiivi | pienaan | pienoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pienalla | pienoilla |
ablatiivi | pienalta | pienoilta |
allatiivi | pienalle | pienoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pienana | pienoina |
translatiivi | pienaksi | pienoiksi |
abessiivi | pienatta | pienoitta |
instruktiivi | – | pienoin |
komitatiivi | – | pienoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piena- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alapiena, ihopiena, ikkunanpiena, kaidepiena, kanninpiena, keskipiena, kohopiena, koristepiena, liitospiena, nuottipiena, nurkkapiena, pienahitsaus, pienahitsi, pitkittäispiena, poikkipiena, puristuspiena, pystypiena, reunapiena, reunuspiena, tiivistyspiena
Aiheesta muualla
[muokkaa]- piena Kielitoimiston sanakirjassa