pojke

Ruotsi

Substantiivi

pojke yl. (2) (yks. määr. pojken[luo], mon. epämäär. pojkar[luo], mon. määr. pojkarna[luo])

1. poika

Etymologia

vanha laina suomen sanasta poika. Käytetty jo 1400-luvulla muodossa pøyca. (Gösta Bergman: Ord med historia.)

Liittyvät sanat

• gosse, kille, son

Yhdyssanat

• pojkflicka, pojkvän

Aiheesta muualla

• pojke Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)