rikkoja

Suomi

Substantiivi

rikkoja (10)

se, joka rikkoo (särkee)
henkilö, joka rikkoo sääntöä; tekee rikkeen

Ääntäminen

IPA: /ˈrikːojɑ/
tavutus: rik‧ko‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rikkoja	rikkojat
genetiivi	rikkojan	rikkojien (rikkojain)
partitiivi	rikkojaa	rikkojia
akkusatiivi	rikkoja; rikkojan	rikkojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rikkojassa	rikkojissa
elatiivi	rikkojasta	rikkojista
illatiivi	rikkojaan	rikkojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rikkojalla	rikkojilla
ablatiivi	rikkojalta	rikkojilta
allatiivi	rikkojalle	rikkojille
muut sijamuodot
essiivi	rikkojana	rikkojina
translatiivi	rikkojaksi	rikkojiksi
abessiivi	rikkojatta	rikkojitta
instruktiivi	–	rikkojin
komitatiivi	–	rikkojine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rikkoja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. joka rikkoo

englanti: breaker, wrecker

2. joka rikkoo sääntöä

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

rikkuri

Johdokset

substantiivit: rikkojaiset

Yhdyssanat

avionrikkoja, lainrikkoja, lakonrikkoja, rauhanrikkoja, sopimuksenrikkoja, valanrikkoja,

Aiheesta muualla

rikkoja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

rikkoja

(taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta rikka