savuta
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑʋut̪ɑˣ/
- tavutus: sa‧vu‧ta
Etymologia
[muokkaa]sanan savu vartalosta savu- ja suffiksista -ta[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (murteellinen) sauhuta
Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: savuaminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- savuta Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1047 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
[muokkaa]savuta
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä savuttaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä savuttaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä savuttaa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.