talkki
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- erittäin pehmeä ja rasvaiselta tuntuva, väriltään valkoinen tai vihertävä, asultaan suomuinen, kiteinen mineraali
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑlkːi/
- tavutus: talk‧ki
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | talkki | talkit |
genetiivi | talkin | talkkien (talkkein) |
partitiivi | talkkia | talkkeja |
akkusatiivi | talkki; talkin |
talkit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | talkissa | talkeissa |
elatiivi | talkista | talkeista |
illatiivi | talkkiin | talkkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | talkilla | talkeilla |
ablatiivi | talkilta | talkeilta |
allatiivi | talkille | talkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | talkkina | talkkeina |
translatiivi | talkiksi | talkeiksi |
abessiivi | talkitta | talkeitta |
instruktiivi | – | talkein |
komitatiivi | – | talkkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | talki- | |
vahva vartalo | talkki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << arabia[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: talkita
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- talkki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.