uskoton
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]- sellainen, joka pettää kahden henkilön väliseen liittoon kuuluvan luottamuksen ja uskollisuuden velvoitteen
- (slangia) sellainen, joka on vailla (oikeaa tai mitään) uskoa; (islaminuskoisten kielenkäytössä) sellainen joka ei ole muslimi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuskot̪on/
- tavutus: us‧ko‧ton
Etymologia
[muokkaa]sanan usko vartalosta usko- ja suffiksista -ton
Käännökset
[muokkaa]2. vailla uskoa oleva
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]aviorikos, syrjähyppy, uskonnottomuus
Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: uskottomuus
Vastakohta
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- uskoton Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]uskoton
- ihminen, joka on tai on ollut uskoton
- (huonoa suomea) ihminen, joka ei tunnusta (oikeaa tai mitään) uskoa; (joskus islaminuskoisten kielenkäytössä) ihminen joka ei ole muslimi