voco

Katso myös: voĉo

Ido

Substantiivi

voco (yksikön akkusatiivi vocon; monikko voci, monikon akkusatiivi vocin)

1. ääni

Latina

Verbi

vocō (I) (akt. prees. inf. vocāre,ind. perf. y. 1. p. vocāvī, part. perf. vocātus) (taivutus[luo])

1. kutsua

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vocatio
• verbit: advoco, convoco, evoco, invoco, provoco, revoco