Akhenaten

Akhenaten (lähteestä riippuen myös Akhenaton tai Ekhnaton, alun perin Amenhotep IV) oli Egyptin faarao, joka hallitsi 18. dynastian aikaan vuosina 1353–1336 eaa. tai 1351–1334 eaa.

Akhenaten
Faarao
Hallitsi	1353–1336 eaa. (18. dynastia)
Edeltäjä	Amenhotep III
Seuraaja	Smenkara
Tiedot
Kuollut	n. 1336 eaa.
Vanhemmat	Amenhotep III ja Tiy
Puoliso	Nefertiti, Kiya ym.
Lapset	Tutankhamon ym.
Hauta	KV55
Monumentit	Akhetaten
Nimi hieroglyfein
syntymänimi: Akhenaten ’Aton-jumalan palvelija’ valtaistuinnimi: Neferkheperura-waenra ’Kauniit ovat Ra-jumalan ilmenemismuodot’ ’Ra-jumalan ainoa’
Infobox OKNimi-testi OK

Akhenaten yritti käännyttää Egyptiä yksijumalaisuuteen kieltämällä vanhat jumalat ja asettamalla Aton-jumalan ainoaksi jumalaksi. Akhenatenin kuoltua vanhat uskonnolliset tavat palasivat ja Akhenatenin nimi pyyhittiin julkisista kirjoituksista.

Perhe

Akhenatenin, syntyjään Amenhotep IV, isä oli faarao Amenhotep III ja äiti kuningatar Tiy. Akhenaten nousi valtaistuimelle luultavasti vasta isänsä kuoltua eikä ollut sitä ennen kanssahallitsijana. Pian valtaannousunsa jälkeen hän meni naimisiin Nefertitin kanssa, josta tuli hänen kuningattarensa. Toistaiseksi tunnistamattoman sivuvaimonsa, joka oli myös hänen sisarensa, kanssa Akhenaten sai pojan nimeltä Tutankhamon, josta tuli aikanaan faarao.

Hallituskausi

Alkuvuodet

Akhenatenin hallituskauden alkuvaihe Amenhotep IV -nimellä kesti viisi vuotta. Sinä aikana hän jatkoi isänsä politiikkaa ja Egyptin uskonnollisia perinteitä. Hän kuitenkin nosti haukkapäisen Ra-Horakhty-jumalan näkyvään asemaan.

Atonin kultti ja uskonnollinen uudistus

Pääartikkeli: Amarna-kausi

Viidentenä hallitusvuonnaan Amenhotep IV kielsi perinteisen uskonnon ja julisti itsensä kaikkivaltiaan Atonin eläväksi ruumiillistumaksi. Hän otti omaksi nimekseen Akhenaten, ”menestyksekäs/hyödyllinen Atonille”. Akhenatenin uskonnollisen mullistuksen aikaa kutsutaan Amarna-kaudeksi, joka on saanut nimensä faaraon rakennuttaman Akhetatenin kaupungin paikalla nykyisin sijaitsevan kylän mukaan.

Akhenaten palvomassa Atonia

Yhdeksänteen hallitusvuoteensa mennessä Akhenaten oli sulkenut kaikki vanhat temppelit ja tukahduttanut uskonnonharjoituksen. Hän myös poistatti Amonin ja muiden jumalien paitsi Atonin nimet Egyptin temppelien kaiverruksista. Amonin papit onnistuivat kuitenkin piilottamaan vanhoja tekstejä ja patsaita suljettavista temppeleistään. Papit faarao korvasi uusilla tai käski heidät noudattamaan faaraon monoteismia. Tilanne oli uusi egyptiläisille, jotka olivat aina palvoneet useita jumalia eivätkä olleet kokeneet uskonnollista suvaitsemattomuutta ja vainoa.

Atonin symboli oli esiintynyt jo Amenhotep III:n hallituskauden kaiverruksissa, mutta hän oli silloin vain yksi Egyptin monista kulteista. Amonin palvonta sen sijaan oli laajemmalle levinnyttä kuin yhdenkään toisen jumalan, Rata ja Osirista lukuun ottamatta, ja Amonin kultti omisti jopa enemmän maata kuin kuningas.

Atonia ei palvottu aiempien jumalien tapaan pienissä ja hämärissä pyhäköissä vaan ulkona auringonvalossa. Atonin temppelit olivat avoimia pihoja, joissa ei ollut juuri lainkaan sisätiloja. Temppelit rakennettiin pienistä hiekkakivilohkareista, minkä ansiosta temppeleitä saatiin rakennettua lyhyessä ajassa useita. Seinäkoristeissa kuvattiin usein kuninkaallinen perhe uhraamassa Atonille. Atonia ei uudessa taiteessa kuvattu vanhaan tapaan ihmishahmoisena vaan Aurinkona, jonka säteet koskettavat kuninkaallista perhettä.

Faarao rakennutti Atonin palvomista varten uuden Akhetatenin kaupungin ja siirsi valtaistuimensa Thebasta sinne. Hän laati itse uudelle pääkaupungilleen sen kosmologisen pohjapiirroksen. Kaupungin keskustaan hän rakennutti virallisen vastaanottopalatsin. Itselleen ja perheelleen hän rakennutti palatsin kaupungin pohjoisosaan. Hän kulki joka päivä kuningattarensa Nefertitin kanssa vaunuillaan kaupungin päästä päähän kuten aurinko taivaalla. Kuninkaallisessa palatsissa asuivat myös faaraon äiti sekä faaraon kakkosvaimo Kiya.

Uusi taidetyyli

Amarna-kauden taiteen tyyliä: Akhenaten, Nefertiti ja lapset Auringon säteiden koskettamana

Faarao perusti uskontonsa ilmaisuksi myös uuden taiteellisen tyylin. Amarna-kauden taiteessa kuninkaallinen perhe kuvattiin eri tavoin kuin hallitsijat aiemmin. Heidän kaulansa kuvattiin pitkinä sekä kädet ja jalat ohuina, ja myös kasvot kuvattiin monin tavoin epätavallisesti. Erikoisen tyylin syynä on pidetty hallitsijan uskonnollisia käsityksiä, miehen ja naisen piirteiden yhdistämistä, mutta myös mahdollisesti faaraon oikeastikin erikoista ulkonäköä. Erikoisten mittasuhteiden lisäksi Amarna-kauden taidetta luonnehtii kuvien intiimiys: kuninkaallinen perhe kuvataan niissä toistensa seurassa yksityisinä hetkinä.

Ulkopolitiikan hoito

Jumalana Akhenaten ei pitänyt itseään velvollisena hoitamaan maansa maallisia asioita tai mitään oman palatsinsa ja uskontonsa ulkopuolella. Tämä johti ulkopolitiikan laiminlyömiseen, ja kun Egyptin liittolaiset pyysivät Egyptiltä apua, faarao ei yleensä vastannut. Välinpitämättömyyden seurauksena Egypti esimerkiksi menetti Byblosin, joka taisteli Abdiashirtaa vastaan. Toisinaan Akhenaten puuttui ulkopolitiikkaan silloin kun se kiinnosti häntä henkilökohtaisesti, kuten silloin kun Abdiashirta veljeili egyptiläisten vihollisten heettiläisten kanssa.

Viimeiset vuodet ja hautaus

Viimeisinä hallitusvuosinaan Akhenaten kuvataan joissain monumenteissa yhdessä toisen kuninkaan, Ankhkheperuren (myöhemmin Smenkara), kanssa, joka saattoi olla kanssahallitsija tai kuningatar Nefertiti nostettuna faaraoksi. Akhenaten kuoli 17. hallitusvuonnaan. Hänet haudattiin todennäköisesti Akhetateniin, josta on löytynyt hänen sarkofaginsa sirpaleita. Kaikki hautaamiseen liittyvät maalaukset on ilmeisesti hävitetty. Kuninkaiden laaksossa sijaitsevasta haudasta, jonka epäillään kuuluneen kuningatar Tiylle (KV55), löytynyt ruumis on vuonna 2010 julkaistujen tietojen mukaan tunnistettu Akhenateniksi. Geenitutkimuksen perusteella muumion tunnistus on kuitenkin kyseenalaistettu.

Jälkimaine

Smenkara hallitsi Akhenatenin jälkeen noin kolmen vuoden ajan. Akhetatonin kaupunki hylättiin faarao Tutankhamonin aikana. On edelleen epävarmaa, kuinka laajalle Akhenatenin uskonnolliset käsitykset juurtuivat palatsin ulkopuolella. Tuon ajan yksityiskodeista on löydetty paljon perinteisten jumalten patsaita. Akhenatenin uskonto ilmeisesti kuoli faaraon mukana.

Tutankhamon palautti – pitkälti Amonin papiston painostuksen takia – vanhat jumalat takaisin Atonin rinnalle. Atonin kulttia ei kuitenkaan pyritty tuhoamaan vielä Tutankhamonin ja Ayn kaudella. Vasta 18. dynastian viimeinen faarao Horemheb tuhosi kaikki Amarna-kauteen viittaavat maalaukset ja rakennukset, Akhetaten mukaan lukien. Horemheb pyrki hävittämään historiasta Akhenatenin lisäksi tämän seuraajat Smenkaran, Tutankhamonin ja Ayn. Heidän nimensä poistettiin virallisista faaraoiden luetteloistakin siten, että niiden mukaan Horemheb olisi noussut valtaan välittömästi Amenhotep III:n jälkeen.

Akhenaten vaipui tuntemattomuuteen, kunnes Amarnan kaupunki löydettiin 1800-luvulla. William Flinders Petrie löysi Akhenatenin haudan vuonna 1907. Akhenatenin pojan ja seuraajan Tutankhamonin haudan löytyminen vuonna 1922 lisäsi kiinnostusta myös Akhenateniin.

Akhenatenin uskonnollisia uudistuksia on kutsuttu ensimmäiseksi esimerkiksi monoteismista, jossa on vain yksi todellinen ja universaalinen jumala. Niiden uskotaan merkittävästi vaikuttaneen myöhempiin monoteistisiin uskontoihin. Esimerkiksi Sigmund Freud esitti vuonna 1939 että juutalaisuuden perustaja Mooses olisi ollut Atonin kultin harjoittaja, joka karkotettiin Egyptistä Akhenatonin kuoleman jälkeen.

Akhenaten kulttuurissa

Faarao Ekhnaton on yksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen päähenkilöistä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akhenaten Wikimedia Commonsissa