Konduktiivisuus

Hakusana ”johtavuus” ohjaa tänne. Se voi viitata myös lämmönjohtavuuteen

Konduktiivisuus (tunnus σしぐま) on materiaalin sähkönjohtokykyä kuvaava suure. Konduktiivisuus on resistiivisyyden (tunnus ρろー) käänteissuure, siten että σしぐま=ρろー^-1. Konduktiivisuuden SI-järjestelmän mukainen yksikkö on 1/(Ωおめが·m), tai vaihtoehtoisesti ilmaistuna S/m, siemensiä per metri. Konduktiivisuutta ei tule sekoittaa konduktanssiin, joka on resistanssin käänteissuure, ja joka kuvaa materiaalin ominaisuuden sijasta piirielementin ominaisuutta.^[1]

Konduktiivisuudelle käytetään toisinaan myös nimeä (sähkön)johtavuus. Samalla nimellä viitataan kuitenkin toisinaan myös konduktanssiin, joten termin tarkka merkitys tulee päätellä kontekstin mukaan. Myös nimiä ominaissähkönjohtavuus tai ominaiskonduktanssi on käytetty, mutta ne eivät ole standardien mukaisia.^[2] ^[1] Ominaiskonduktanssi ei ole ominaissuure siinä systemaattisessa mielessä, jota termiin nykyään sovelletaan, eli se ei kuvaa aineen ominaisuutta massayksikköä kohti.

Teollisuudessa usein käytetty konduktiivisuuden yksikkö on %I.A.C.S (International annealed copper standard). Kun standardi määritettiin, valittiin puhtaan kuparin johtavuuden arvoksi 100 %I.A.C.S. Valmistus- ja raffinointimenetelmien kehittymisen ansiosta parhaiden kuparilaatujen johtavuus on nykyään noin 102 %I.A.C.S.^lähde?

Johtimien sähkönjohtavuutta heikentävät:

metallissa olevat seosaineet ja epäpuhtaudet
johtimen lämpötila (Metalleissa lämpötilan kasvattaminen pienentää sähkönjohtavuutta.)
metallin kylmämuokkausaste^selvennä

Katso myös

Lähteet

↑ ^a ^b SI-opas : 2019 : kansainvälinen suure- ja yksikköjärjestelmä = international system of quantities and units, s. 46. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, 2019. ISBN 978-952-242-411-2 Teoksen lataussivu.
↑ Quantities, Units and Symbols in Physical Chemistry, 3rd ed., s. 73. (IUPAC:n suositukset ovat sopusoinnussa ISO/IEC-suositusten kanssa) IUPAC, 2007. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta

Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2

[si_opas2019-1] SI-opas : 2019 : kansainvälinen suure- ja yksikköjärjestelmä = international system of quantities and units, s. 46. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, 2019. ISBN 978-952-242-411-2 Teoksen lataussivu.

[2] Quantities, Units and Symbols in Physical Chemistry, 3rd ed., s. 73. (IUPAC:n suositukset ovat sopusoinnussa ISO/IEC-suositusten kanssa) IUPAC, 2007. Teoksen verkkoversio.

[1]

[2]