Sumer

  Sumer (sumeriksi 𒋗𒈨𒊒 eme-gi) oli varhainen sivilisaatio Mesopotamiassa noin 4000–2000 eaa. Sumerin alue oli nykyisessä Etelä-Irakissa Eufrat- ja Tigrisjokien laaksoissa.

Sumerin tärkeimmät kaupungit Mesopotamian kartalla. Oikean reunan vaaleanvihreä alue oli Sumerin aikaan merta, nykyisin maata.

Sumer oli varhaisimpia korkeakulttuurin keskuksia ja kaupungistuneita alueita. Maa oli kuitenkin jatkuvasti hajanainen ja koostui keskenään kilpailevista kaupunkivaltioista. Uskonto ja temppeli ohjasivat Sumerissa suurta osaa yhteiskunnasta. Tyypillistä sumerilaista kaupunkivaltiota johti pappiskuningas ensi. Kullakin kaupungilla oli oma suojelusjumalansa. Temppeli vuokrasi maata viljelijöille, kävi kauppaa ja verotti. Uskonnollinen ylimystö oli vallan huipulla, mutta sillä oli velvollisuus järjestää kansalle muun muassa uskonnollisia juhlia.

Sumerin kaupunkien aikaansa nähden suuri koko pohjautui tehokkaaseen kasteluviljelyyn, joka mahdollisti suuret viljasadot. Sumerilainen kauppa ulottui laajalle aina Intiaan asti. Sumer kävi kauppaa, koska maassa oli vähän puuta, metalleja ja kiveä.

Sumerilaiset keksivät muun muassa kirjoitustaidon ensimmäisinä maailmassa. Nykypäiviin sumerilaisesta kulttuurista on säilynyt muun muassa seksagesimaali- eli 60-järjestelmä, jonka vuoksi tunti jaetaan 60 minuuttiin ja ympyrä 360 asteeseen. Lisäksi sumerilaisen uskonnon ja mytologian piirteitä on havaittavissa idän suurissa uskonnoissa ja kreikkalaisessa mytologiassa.

Nimitys

Nimi Sumer tulee merkitykseltään tuntemattomasta akkadinkielisestä ilmauksesta Mat Šumeri, 'Šumerin maa'. Sumerilaiset kutsuivat maataan nimellä Kengi tai Kengir (ki-en-gi-uri), 'sivistyneiden herrojen maa' (tai Mungen, Nengen eri sumerin murteissa), kieltään nimellä Emegir ja itseään nimellä saggiga, "mustapäät".

Sumerin historia

Pääartikkeli: Sumerilaisten alkuperä, Sumerin historia

Sumerin alueen varhaisimmat asuttajat olivat alkaneet viljellä maata jo ennen vuotta 5000 eaa. Tämä niin sanottu ubaidilaiskausi käsittää vuodet 5000–4100 eaa. Sumerilaisten saapumisen ajankohtaa ei tiedetä. Ei myöskään tiedetä, mistä sumerilaiset saapuivat Mesopotamiaan. Edes kielitutkimus ei pysty antamaan varmoja viitteitä sumerien alkuperästä, sillä sitä ei ole onnistuttu sijoittamaan mihinkään tunnettuun kieliperheeseen. Sumeria on kuitenkin yritetty verrata intialaisiin dravidakieliin.

Sumerilaiset olivat jo vuoteen 3600 eaa. mennessä keksineet muun muassa pyörän, kirjoituksen, purjeveneen ja kasteluviljelyn. He olivat perustaneet maailman ehkä ensimmäiset kaupungit, joista tärkeimpiä olivat Eridu, Uruk, Ur, Larsa, Isin, Adab, Kullah, Lagaš, Nippur ja Kiš.

Ubaidilaiskautta seurasi Uruk-kausi vuosina 4100–2900 eaa. Varhaisella dynastiakaudella 2900–2334 eaa. pappiskuninkaat vaihtuivat nykyaikaisempaan kuninkuuteen. Ensimmäinen dynastia Lagaš alkoi vuonna 2500 eaa. ja Lagašin kaupungista tuli vielä pienen valtakunnan pääkaupunki.

Sargon Akkadilainen perusti vuonna 2234 eaa. Akkadin valtakunnan, joka oli maailman ensimmäinen monikansallinen imperiumi. Siihen kuului Sumerin lisäksi suuri osa muutakin Mesopotamiaa.

Gutilaiskaudella 2218–2047 nykyisen Pohjois-Iranin alueelta tulleet gutilaiset tuhosivat Sumerin tärkeimmät kaupungit. Sumerin kulttuuri elpyi kolmannella Urin kaudella 2047–1750 eaa, jolloin tehtiin paljon merkittäviä kulttuurisia edistysaskeleita.

Sumerilaisten historia päättyy vuonna 1750 eaa. kun elamilaiset ja amorilaiset valloittivat Sumerin.

Asutuskeskukset

Varhaisimmat merkit asutuksesta Sumerin keskustasangoilla ovat Ubaid-kaudelta, jolloin tunnetaan jo jonkin verran monumentaaliarkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua. Väestö ei mahdollisesti vielä ollut kokonaan riippuvainen keinokastelusta, vaan suuri osa oli yhä paimentolaisia. Meri ulottui Ubaid-kaudella aina Uriin ja Eriduun saakka.

Uruk-kaudelta tunnetaan jo paljon enemmän asutuskeskuksia kuin Ubaid-kaudelta, ja myös niiden koko vaihtelee enemmän. Pohjoisessa kaupunkeja oli vähemmän, mutta ne olivat suuria. Etelämmässä oli vain kaksi suurta kaupunkia, joista toinen oli Uruk, mutta pienempiä asutuksia oli enemmän kuin pohjoisessa. Jokien läheisyyteen perustetuista kaupungeista kasvoi yhä suurempia. Noin 3800 eaa. Urukissa asui ehkä 10 000 ihmistä. Uruk-kauden myöhäisvaiheessa Uruk oli jo 100 hehtaarin laajuinen, selvästi suurempi kuin yksikään toinen eteläisen Sumerin kaupungeista.

Joidenkin mukaan asutuksen keskittyminen suuriin kaupunkeihin olisi johtunut vuoden 3800 eaa. jälkeen vallinneesta kuivasta ilmastosta, joka ajoi väestön kastelukanavia rakentavien ihmisten asuttamiin suuriin keskuksiin.

Kaupunkivaltioiden ympärille rakennettiin suojamuurit ja kaupungin keskus oli tietylle jumalalle omistettu temppeli. Alun alkaen valta kaupunkivaltioissa kuului yhteisön vanhimpien muodostamalle neuvostolle, mutta kaupunkivaltioiden välisen kilpailun myötä perustettiin kuninkuuksia.

Seudulla oletetaan yhä olevan hautautuneena merkittäviä arkeologisia kohteita, kuten kaupunkeja, joita ei ole löydetty. Lisäksi eroosio, suolan kerääntyminen ja uudempi asutus ovat tuhonneet useita kohteita.

Yhteiskunta

Kehittyminen

Uruk-kauden loppuvaiheissa asutus laajeni Sumerin eteläosissa nopeasti, ja syntyi asutuskeskusten nelijako asukasmäärän mukaisesti kaupunkeihin ja kolmeen kylätasoon. Samalla alueen asukasluku kasvoi ja hallintojärjestelmä kehittyi monimutkaisemmaksi ja muodollisemmaksi, ja yhteiskunta kerrostui. Kyliä johtaneiden pappien tilalle tuli maallisia hallitsijoita ja kaupunkivaltioita, kolmannen vuosituhannen eaa. lopulla jopa imperiumeja.

Uruk-kaudella syntyivät myös armeijat ja järjestäytynyt sodankäynti. Pronssi ja moni muu metalli ja valmistustekniikka otettiin käyttöön, ja kirjoitustaito kehitettiin. Nämä merkittävät keksinnöt ja muutokset tapahtuivat pitkän ajan kuluessa, ja niille on löydetty useita syitä, jotka vaikuttivat yhdessä. Tärkeimpinä tekijöinä pidetään väestönkasvua, sisäisen ja ulkoisen kaupan kehittymistä, kasteluviljelyn kehittymistä ja sodankäynnin lisääntymistä. Myös ilmaston vaihtelu ja yksittäisten nerokkaiden yksilöiden ilmaantuminen on voinut vaikuttaa asiaan, mutta tällaista on vaikea havaita arkeologisesta aineistosta. Kaiken kehityksen takana oli maataloustuotteiden suuri ylijäämä, joka mahdollisti niin väestönkasvun, kaupan kuin erikoistumisenkin.

Väestö

Yhteiskunta jakautui ylimyksiin, tavalliseen kansaan ja orjiin. Virkamiehet, ammattisotilaat ja papit olivat kastijärjestelmän huipulla. Tavallista kansaa olivat kauppiaat, liikemiehet, maanviljelijät ja käsityöläiset, jossa luokassa oli sekä rikkaita että köyhiä. Arkeologiset kaivaukset ovat esimerkiksi Urista antaneet kuvan siitä, että tavallinen kansa oli köyhää. Rikkaita olivat korkeimmat papit, ylimykset ja suurkauppiaat.

Sumerilaisen yhteiskunnan perusyksikkö oli perhe, jonka pää oli mies. Jalkavaimoja siedettiin, vaikka pääasiallinen avioliiton muoto oli yksiavioisuus.

Orjia saatiin sotavangeista, ja mies saattoi myös myydä lapsensa tai vaimonsa orjaksi. Orjia käytettiin raskaissa töissä ja jalkavaimoina.

Sumerilaisen yhteiskunnan alussa kirjoitusta opetettiin vain tuleville papeille, myöhemmin muillekin maksua vastaan.

Sumerilainen oikeuskäytäntö oli armeliaampi kuin seemiläinen, kostoperiaatetta ei sovellettu, vaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta selvisi tuntuvilla sakoilla. Myös naisella saattoi olla yhteiskunnassa korkea asema, ja naiset kävivät ansiotöissä esimerkiksi kutomoissa.

Hallinto

Sumerin hallinto perustui uskontoon. Jumalten uskottiin tuoneen järjestyksen kaaokseen, ja ihmisten työnä oli järjestyksen ylläpito. Jumalten perustettua monarkian Eriduun maata hallitsivat kuninkaat, joista varhaisin tunnettu on Etana.

Sumerin jokaisen kaupunkivaltion johdossa oli kuningas. Hän muun muassa valvoi maanviljelyä ja piti huolen siitä, että jumalten tahto toteutui maan päällä.

Sotalaitos

Mosaiikkikuvitusta sumerilaisen Urin sotakalustosta noin 2500-luvulla.

Sumerilaisilla oli jo varhaisdynastisella ajalla järjestynyt armeija. Myöhempien aikojen suurkuninkailla oli vakinainen armeija. Varhaisdynastisen ajan sumerilaisilla sotilailla ei ollut käytössään jousta ja nuolta, joka tuli vasta seemiläisten akkadilaisten myötä. Viimeistään uussumerilaisella ajalla armeija oli jakautunut eri suuruisiin yksiköihin.

Sotilailla oli vaihtelevia asevalikoimia, aseena saattoi olla sotanuija, hieman sirppimäinen miekka tai kuparinen sotakirves ja keihäs sekä tikari. Päällään sotilailla oli muun muassa nahkamantteli ja patalakki tai suippokärkinen kuparikypärä, joka peitti nenänkin. Linkojen käyttö oli melko harvinaista. Manttelissa oli paikoin suojaksi pyöreitä kuparilevyjä. Jalkaväkeä oli sekä kevyttä että raskasta. Kevyellä jalkaväellä oli lähinnä keihäät ja kypärä ja sumerilainen nahkahame, muttei kilpeä. Raskaalla jalkaväellä oli suuret neliskanttiset kilvet, keihäs ja kypärä ja ehkä lyhyt miekkakin tai kirves, joka oli upseerin tunnus.. Keihäs saattoi olla joko peitsi (työntökeihäs) tai heittokeihäs, jossa saattoi olla kolme haaraa.

Kilvin aseistautunut jalkaväki eteni kreikkalaisten falangia muistuttavassa muodostelmassa. Raskaan jalkaväen sotilaalla oli lisäksi kirves. Armeijan varustukseen kuului myös villiaasien vetämät raskaat nelipyöräiset sotavaunut.. Niillä luultavasti taisteltiin toisia sotavaunuja vastaan, ja luultavasti niillä pyrittiin murtamaan vastustajan kilpirivistöt, mutta alun alkaen niiden käyttö rajoittui sotilaskaluston kuljetukseen. Vaunuista saatettiin heittää kevyitä keihäitä vastustajia kohti. Kaksipyöräiset vaunut olivat nopeampia käytössä, mutta eivät sotilaallisessa tarkoituksessa.

Jo varhaisessa vaiheessa Sumerin kaupunkivaltioiden ympärille rakennettiin savitiilestä suojamuureja, jotka antavat viitteen saartosodankäynnistä. Temppeli tai palatsi saattoi olla linnoitettu niin kuin keskiajan kirkkolinna.

Temppelit

Sumerissa temppeli oli varsinkin varhaisena aikana toiminnan keskipiste ja hoiti maanviljelyä, käsityöteollisuutta, kauppaa, oikeuslaitosta ja niin edelleen. Niinpä temppelillä oli palkkalistoillaan runsaasti maanviljelijöitä, karjanhoitajia ja erilaisia käsityöläisiä sekä kauppiaita. Jumalan uskottiin omistavan maan. Palkka maksettiin heille usein luonnontuotteina, muun muassa ohrana, mutta rahana käytettiin monesti kuparia ja hopeaa. Sumerilaiset uskoivat jumalan johtavan kaupunkia, ja ylipapin olevan vain hänen apulaisensa. Jumala suojeli ihmisiä pahoilta hengiltä, maksoi palkat, kuuli rukoukset ja kutsui juhliinsa. Niinpä temppeli jakautui kultillisiin huoneisiin ja taloushuoneisiin. Temppelillä oli omat viljavarastot, leipomot, olutpanimot ja niin edelleen. Talousosastolla oli varastoja, käsityöläisten pajoja, viljamakasiineja ja palkanmaksukonttoreita. Virkailijat jakelivat päivittäin viljaa, sipulia ja kaljaa työläisille. Vaikka temppelin valta aikaa myöten heikkeni, silti se säilyi merkittävänä työllistäjänä ja jakelijana.

Temppeleissä palveli naisia, jotka oli jaettu kasteihin. Alimmat näistä lienevät olleen pelkkiä prostituoituja, ylin oli korkeasti kunnioitettu hallitsijan tytär, jolta odotettiin kunnollista elämää. Tutkijat ovat pitkään väittäneet, että temppeli olisi ollut maallista valtaa voimakkaampi varhaisella sumerilaisella kaudella, mutta uudempien tietojen mukaan maallinen valta on voinut olla johtavassa asemassa alusta asti. Mutta viimeistään Mesilim-ajalla temppeli ja valtio erosivat.

Arkkitehtuuri

Sumerilaiset rakensivat suuria porraspyramidimaisia zikkurateja. Kuvassa Urin zikkuratin ennalistus.

Tavallinen asuintalo oli yksikerroksinen sisäpihallinen talo, jossa oli muutamia huoneita.

Talous

Kauppa

Sumerilaiset kävivät kauppaa laajalti lähialueidensa kanssa. Kauppa-alue ulottui Egyptiin ja Arabian niemimaan alueen lisäksi myös Välimerelle ja Intiaan sekä Kaukasukselle, joten kauppaa tehtiin jopa tuhansien kilometrien päähän. Tavara kulki karavaanina ja kaisla- ja puualuksilla. Kauppa oli suurliikemiesten käsissä. Merikauppa laajeni huomattavasti noin vuoden 3000 eaa. jälkeen. Sumeri itse vei tekstiilejä ja ehkä myös viljaa. Maa hankki puuta, metallia ja kiveä vuoristosta. Rahana käytettiin metallipainoja.

Maanviljely

Suurin osa väestöstä oli maanviljelijöitä. Kaupungin koko määräytyi sen lähistöllä viljeltävän tai jokia pitkin tuotavan ruoan määrän mukaan. Sumerien maatalousmaa voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Intensiivisesti viljeltyjä puutarhoja oli asutuskeskusten rajojen sisäpuolella jokien rannoilla. Niistä saatiin taateleita ja muita hedelmiä sekä vihanneksia. Keinokastellut pellot sijaitsivat jonoissa jokien ja kanavien varrella. Ne tuottivat suurimman osan kokonaissadosta. Tärkeimpiä tuotteita olivat ohra, vehnä ja palkokasvit. Kauempana vedestä oleva maa oli käytössä laidunmaana, metsästysmaana ja polttopuun lähteenä, toisinaan myös viljeltävänä. Eniten kasvatettiin lampaita, vuohia ja nautoja, mutta myös esimerkiksi sikoja, ankkoja ja hanhia. Koiria pidettiin vartijoina ja metsästyskoirina. Hevoset ilmestyivät vasta kolmannen vuosituhannen eaa. lopulla ja kamelit vasta ensimmäisellä vuosituhannella eaa.

Peltoja muokattiin muun muassa auroilla ja kuokilla. Työkaluja valmistettiin aluksi lähinnä kivestä ja puusta, myöhemmin kuparista. Vetojuhtana käytettiin useimmiten härkiä ja aaseja. Orjista ei ole paljon mainintoja, ja heitä oletetaan olleen melko vähän.

Teollisuus

Sumerissa oli runsas kutomoteollisuus kaupungeissa, tuhannet naiset tekivät kankaita, joita myytiin muualle Lähi-itään ja lähialueille. Temppeli ja palatsi olivat molemmat suuria käsityöteollisuuden omistajia. Metallista, pronssin ja kuparin työstö tunnettiin, osattiin tehdä taitavasti monenlaisia esineitä aseista juoma-astioihin.

Kulttuuri

Kulttuurin syntymytologia

Sumerit selittivät oman kulttuurinsa syntymisen viisaan kalaihmisen Oannesin luomistyönä. Babylonialaisen historioitsijan Berossoksen mukaan Oannes nousi merestä ja opetti ihmisille kirjoitus- ja käsityötaidot sekä tieteen ja muun kulttuurin. Ennen tätä ihmiset olivat kuljeksineet maan päällä villieläinten tavoin. Oannesin opetusten jälkeen Berossoksen mukaan mitään uutta ei keksitty. Kulta-aikaa kesti lähes 250 000 vuotta, kunnes jumalat päättivät tuhota maailman vedenpaisumuksella. Hallitsija Ubar-Tatun poika Ziusudra, Raamatun kertomusten Nooaa vastaava hahmo, sai kuitenkin ennakkovaroituksen jumala Enkiltä. Ziusudra pelasti ihmiskunnan henkiset saavutukset hautaamalla käsikirjoitukset maahan. Perheensä ja itsensä hän pelasti astumalla laivaan, jossa he elivät kunnes vedenpaisumus alkoi hellittää. Vedenpaisumuksen jälkeen alkoivat sumerilaisten varhaisdynastiset kaudet.

Kirjoitus ja kirjallisuus

Nuolenpääkirjoituksella tehty kauppakirja Sumerista, 2600 eaa.

Katso myös: Sumerin kieli

Noin 3500 eaa. alettiin merkitä numeroita ja noin 3200–3100 eaa. kirjoittaa kuvakirjoitusta. Ensimmäiset säilyneet asiakirjat olivat muun muassa temppelin verokuitteja. Sumerilainen kuvakirjoitus muuntui asteittain varsinaiseksi nuolenpääkirjoitukseksi välillä 3000–2600 eaa.

Sumerilaisilta on säilynyt kohtalaisesti kirjallisuutta, muun muassa Utnapištim sekä Gilgameš-eepos, joka kertoo sankarikuninkaasta.

Uskonto

Pääartikkeli: Sumerin uskonto

Katso myös: Mesopotamian muinaisusko ja Raamattu

Sumerilainen jumalatarpatsas. Sen arvellaan esittävän jumala Bauta.

Sumerin uskonto oli monijumalainen. Jumalia oli tuhansia, joista muutamat nousivat toisia merkittävämpään asemaan. Sumerilaisten neljä pääjumalaa olivat taivaan jumala An, hänen puolisonsa, maan jumalatar Ki sekä veden jumala Enki ja ilman jumala Enlil, jotka muodostivat ”pyhän kolminaisuuden” (Ki oli ulkopuolella).

Sumerilaisessa uskonnossa jumalat olivat antropomorfisia eli ihmisenkaltaisia, joilla oli kuolemattomuuden lisäksi muita yliluonnollisia kykyjä. Jumalien uskottiin olevan näkymättömiä tavallisille kuolevaisille, ja ristiriitojen välttämiseksi he olivat luoneet joukon luonnonlakeja, jotka ohjasivat maailman kulkua.

Uskonto oli tärkeä osa sumerilaisten maailmankuvaa ja jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma luomisjumala, jota rukoiltiin. Jumalia palvottiin erilaisin rituaalein ja juhlin, joista tärkein oli Dumuzin ja Inannan häitä kuvaava uudenvuodenjuhla.

Hautaus

Sumerilaiset uskoivat vainajiensa asuvan synkässä manalassa, Ereshkigalin valtakunnassa. Sumerilaiset hautasivat vainajansa yleensä maahan mattoon käärittynä, rikkaammat arkkuun. Esimerkiksi lapsia haudattiin talojen lattian alle. Hautalahjaksi annettiin ainakin vesiastia, mutta rikkaille runsaat aarteet. Kuninkaalliset hautaukset tehtiin joskus hautaholveihin, joihin uhrattiin ihmisiä jo 4000 eaa. alkaen Urissa. Varsinkin varhaiselta ajalta on löydetty polttohautauksia noin 5000 eaa. alkaen.

Tiede

Sumer oli maailman ensimmäisiä korkeakulttuurin ja tieteen alueita. Sumerilaiset ottivat ensimmäisinä ratkaisevan askeleen taikauskosta kohti tieteellistä maailmankuvaa. Uskonnolla oli kuitenkin yhä vahva vaikutus. Sumerilaisessa mytologiassa on kertomus puutarhuri Šukallitudasta, jonka viljelykset kesän helteet ja kuivuus olivat tuhonneet. Šukallituda pohti tapaa, jolla hän voisi jatkossa pelastaa sadon. Hän sai ajatuksen siirtää viljelmät puun varjoon, jossa ei ollut lainkaan niin kuumaa kuin suorassa auringonpaisteessa. Ajatus osoitti toimivuutensa ja Šukallituda sai paremman sadon kuin normaalisti. Tämä osoittaa kuinka Šukallituda omaksui tieteelle ominaisen lähestymistavan. Ensin selvitetään ongelma, jonka ratkaisemiseksi kehitetään hypoteesi. Hypoteesia koellaan empiirisesti eli kokeillaan käytännössä hypoteesin toimivuutta. Sumerilaisista savitauluista on selvinnyt myös, kuinka maanviljelijät ovat merkinneet ylös eri aikoina tehtyjen kylvöjen satoisuudet, josta saamiensa tietojen perusteella he päättelivät parhaimman ajan kylvöille.

Sumerilaisilta 2000-luvulla eaa. eläneitä lääkäreiltä on säilynyt muutamia savitauluja, joihin he ovat kirjanneet eri yrttiaineita, jotka tepsivät tiettyihin oireisiin. Yrttien ohella lääkinnässä käytettiin apuna kasviöljyjä sekä suoloja. Oluella huuhdottiin tavallisesti sisäisesti nautittavat lääkkeet. Sumerilaisten lääkeainevalmistuksen perinteessä on huomionarvoista, etteivät he lausuneet loitsuja tai suorittaneet muita maagisia rituaaleja ja taikoja parantaakseen lääkkeiden vaikutuksia. Sairaudet nähtiin kuitenkin jumalten vitsauksina aina Hippokrateeseen saakka.

Sumerilaiset tekivät kontribuutioita niin sanottujen kovien tieteiden sarallakin. Matematiikassa he kehittivät niin sanotun seksagesimaalisen lukujärjestelmän, jossa kantalukuna on luku 60, kun nykyaikaisessa desimaalijärjestelmässä kantaluku on kymmenen. Sumerilaisten perintö tässä suhteessa näkyy edelleen muun muassa kulman yksikkö asteessa (yksi aste on 60 kaariminuuttia ja yksi kaariminuutti on 60 kaarisekuntia) ja ajan yksiköissä (tunti rakentuu 60 minuutista ja minuutti 60 sekunnista). Babylonialaiset omaksuivat tämän lukujärjestelmän, mutta ottivat rinnalle käyttöön myös desimaalijärjestelmän. Kemian saralla sumerilaiset keksivät menetelmiä kuparin ja pronssin valmistamiseen. Molempien metallien käyttöönotolla oli perustavanlaatuisia vaikutuksia niin sumerilaiseen taiteeseen kuin sodankäyntiinkin. Kullan juotosta on säilynyt merkkejä 2500-luvun eaa. Urista. Ensimmäisenä tieteilijänä pidetyn joonialaisen Thaleksen käsitys, että vesi on kaikkeuden alkuaine, on peräisin sumerilaisilta.

Tekniikassa sumerilaiset olivat edelläkävijöitä, sillä he keksivät pyörän ja auran noin vuoden 3500 eaa. tienoilla sekä rakensivat ensimmäiset merenkulkuun kelpaavat alukset, joissa he käyttivät bitumia vesieristeenä 2400-luvulta alkaen. Ensimmäiset airot keksittiin kuitenkin Egyptissä samoin kuin purjekin on egyptiläisten keksintöä. Keinokastelujärjestelmä paransi satoa ja mahdollisti suurikokoisen valtakunnan rakentamisen. Se koitui kuitenkin sumerilaisten kohtaloksi, sillä kasteluvesi toi mukanaan suoloja maanpinnalle ja teki maasta viljelykelvotonta. Kastelussa käytettiin myös vinttikaivoa (saduf). Ur-Nammun hallintokaudella aloitettiin suuria rakennusprojekteja, kuten kaupunkien korjaaminen sekä kanavien ja zikkuratien (kerrospyramidi) rakentaminen. Ensimmäinen kaupunkia esittävä kartta esittää Akkadin Lagašia (2300 eaa.).

Kaupankäynnin standardiyksiköt sumerilaiset johtivat 129 jyvää vastaavasta sekelistä (8,36 grammaa) sekä 60 sekeliä vastaavasta minasta ja 3000 sekeliä vastaavasta talentista. Ensimmäinen standardiyksikkö pituudelle omaksuttiin hallitsija Gudeaa esittävän patsaan jalan pituudesta (26,45 cm).

Katso myös

• Mesopotamian taide

Lähteet

• Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959
• Crawford, Harriet E. W.: Sumer and the Sumerians. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-82596-2
• Salonen, Armas: Sumeri ja sen henkinen perintö, eritoten Vanhassa Testamentissa. Otava, 1962.
• Otavan suuri ensyklopedia, artikkeli "Sumeri"
• Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, "Jokilaaksojen valtakunta"
• The Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East, ISBN 978-0-8160-2218-2
• Hugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7
• Ihmiskunnan värikkäät vaiheet I, Muinaiskulttuurit, Antiikin Kreikka, Rooman valtakunta, WSOY 1971

Aiheesta muualla

• Muinaisen Lähi-idän historia (englanniksi)
• Sumerin kielisivusto (englanniksi)
• ETCSL: Sumerilaisen kirjallisuuden käännöstietokanta (englanniksi)
• PSD: The Pennsylvania Sumerian Dictionary (englanniksi)