Ero sivun ”Martti Haavio” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
100 155 muokkausta
→‎Kansanrunoudesta modernismiin: läkkiseppä Lindblad
 
(13 välissä olevaa versiota 8 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 24: Rivi 24:
| alaviitteet =
| alaviitteet =
}}
}}
'''Martti Henrikki Haavio''' (kirjailijanimi '''P. Mustapää'''; [[22. tammikuuta]] [[1899]] [[Temmes]] – [[4. helmikuuta]] [[1973]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[folkloristiikka|kansanrunouden]] ja [[suomalainen mytologia|mytologian]] tutkija, [[runoilija]] ja [[akateemikko]].<ref name="B&W">[http://authorscalendar.info/mustapaa.htm Petri Liukkonen: P. Mustapää, Books and Writers]</ref><ref name="SL">[http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=201&print=true.htm Yle Sininen laulu]</ref> Runonsa hän julkaisi nimellä [[Mustapää (sukunimi)|P. Mustapää]], jonka hän keksi [[Tallinna]]n vanhankaupungin [[Mustapäiden talo (Tallinna)|Mustapäiden talon]] nimen perusteella.<ref name="SL" />
'''Martti Henrikki Haavio''' (kirjailijanimi '''P. Mustapää'''; [[22. tammikuuta]] [[1899]] [[Temmes]] – [[4. helmikuuta]] [[1973]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[Suomalainen kansanrunous|kansanrunouden]] ja [[suomalainen mytologia|mytologian]] tutkija, [[runoilija]] ja [[akateemikko]].<ref name="B&W">Liukkonen, Petri: [http://authorscalendar.info/mustapaa.htm P. Mustapää.] Books and Writers.</ref><ref name="SL">[http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=201&print=true.htm Yle Sininen laulu.]</ref> Runonsa hän julkaisi nimellä [[Mustapää (sukunimi)|P. Mustapää]], jonka hän keksi [[Tallinna]]n vanhankaupungin [[Mustapäiden talo (Tallinna)|Mustapäiden talon]] nimen perusteella.<ref name="SL" />


Haavio kuului uransa alkuvaiheessa [[Tulenkantajat]]-ryhmään.<ref name="SL" /> Suojeluskuntaan Haavio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisessa Karjala-Seurassa]], josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden [[Poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan [[Mäntsälän kapina]]a. Puoluekannaltaan Haavio oli [[maalaisliitto]]lainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen [[professori]]na [[Helsingin yliopisto]]ssa.<ref name="B&W" />
Haavio kuului uransa alkuvaiheessa [[Tulenkantajat]]-ryhmään.<ref name="SL" /> [[Suojeluskunta|Suojeluskuntaan]] Haavio liittyi [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] aikana. Hän toimi aktiivisesti myös [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisessa Karjala-Seurassa]], josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden [[Poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun seuran enemmistö ei suostunut tuomitsemaan [[Mäntsälän kapina]]a. Puoluekannaltaan Haavio oli [[maalaisliitto]]lainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen [[professori]]na [[Helsingin yliopisto]]ssa.<ref name="B&W" />


Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), [[folkloristiikka|kansanrunoudentutkimuksen]] dosentti [[Elsa Enäjärvi-Haavio|Elsa Enäjärvi]] kuoli syöpään 1951. Runoilija [[Aale Tynni]]n kanssa Haavio avioitui 1960.<ref name="SL" /> Haavioiden tytär [[Elina Haavio-Mannila]] on [[sosiologia]]n täysinpalvellut professori. Toinen tytär [[Katarina Eskola]] on kulttuurintutkija. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija [[Jaakko Haavio]].
Haavion ensimmäinen vaimo oli vuodesta 1929 [[folkloristiikka|kansanrunoudentutkimuksen]] dosentti [[Elsa Enäjärvi-Haavio|Elsa Enäjärvi]], joka menehtyi syöpään vuonna 1951. Runoilija [[Aale Tynni]]n kanssa Haavio avioitui vuonna 1960.<ref name="SL" /> Haavioiden tytär [[Elina Haavio-Mannila]] on [[sosiologia]]n täysinpalvellut professori. Toinen tytär [[Katarina Eskola]] on kulttuurintutkija. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija [[Jaakko Haavio]].


Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan [[Nokia (kaupunki)|Nokian]] [[Tottijärvi|Tottijärvellä]], jossa järjestetään nykyään vuosittain ''P. Mustapää -päiviä''. Tapahtumassa myönnetään myös ''P. Mustapää -palkinto'' ansioituneelle runoilijalle hänen elämäntyöstään.
Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan [[Nokia (kaupunki)|Nokian]] [[Tottijärvi|Tottijärvellä]], jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päiviä. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle hänen elämäntyöstään.{{Lähde}}


Haavio on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa]]lle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/hautausmaat/hietaniemi/w8GZkM0y7/Hietaniemen_merkittavia_vainajia.pdf | Nimeke = Hietaniemen merkittäviä vainajia | Julkaisu = Helsingin seurakunnat | Viitattu = 21.5.2023| Kieli = }}</ref>
==Kansanrunoudesta modernismiin==
==Kansanrunoudesta modernismiin==
Haavio teki yliopistouransa kansanrunouden tutkijana ja teki useita runonkeruumatkoja tieteenalan tradition mukaan. Runoilijana hän oli 1920-luvulla lähellä Tulenkantajat-ryhmää, muttei innostunut ryhmän eksotiikan ja koneromantiikan ihailusta, vaan korosti suomalaista perinnetietoisuutta. Toisen maailmansodan ja sen aiheuttaman aatteellisen hämmennyksen jälkeen Haavio korosti runoudessaan vastapareja luonto–ihminen, pysyvä–katoava, ajattomuus–sodan hävitys. Sodanjälkeisessä tuotannossaan hän toimi siltana perinteisen ja modernin lyriikan välillä ja uudisti merkittävällä tavalla runouden rytmiikkaa.<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke = Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2004 | Sivu = 94–95| Isbn = 951-31-1846-0}}</ref>
Haavio teki yliopistouransa kansanrunouden tutkijana ja teki useita runonkeruumatkoja tieteenalan perinteiden mukaan. Runoilijana hän oli 1920-luvulla lähellä Tulenkantajat-ryhmää, muttei innostunut ryhmän eksotiikan ja [[Koneromantiikka|koneromantiikan]] ihailustaan, vaan korosti [[Suomalaiset|suomalaista]] perinnetietoisuutta. [[Suomi toisessa maailmansodassa|Toisen maailmansodan]] ja sen aiheuttaman aatteellisen hämmennyksen jälkeen Haavio korosti runoudessaan vastapareja [[luonto]]–[[ihminen]], pysyvä–katoava, ajattomuus–[[Sota|sodan]] hävitys. [[Toinen maailmansota|Sodanjälkeisessä]] tuotannossaan hän toimi siltana perinteisen ja modernin lyriikan välillä ja uudisti merkittävällä tavalla runouden rytmiikkaa.<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke = Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2004 | Sivu = 94–95| Isbn = 951-31-1846-0}}</ref>

__NOTOC__
P. Mustapään runohenkilö läkkiseppä Lindblad esiintyy ensi kerran kokoelmassa ''Jäähyväiset Arkadialle'' kolmessa runossa (Linnut, Elämän kauneus ja Dolce far niente). Hän kirjoitti Lindblad-runoja viiden sikermän, jotka ilmestyivät ''Suomen kirjallisuuden vuosikirjassa'' 1946, ja vielä kaksi runoa kuvateokseen ''Suomen talvi'' (1946). Varsinainen Lindblad-kokoelma ''Koiruoho, ruusunkukka'' ilmestyi 1947.<ref>Yrjö Hosiaisluoma, [https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/95483/lakkiseppa_lindbladin_lyhyt_1999.pdf?sequence=1 Läkkiseppä Lindbladin lyhyt mutta ikuinen onni] Tampereen yliopisto (ilm. teoksessa ''Laulujen lumossa : kirjallisuudentutkijoiden ja kirjailijoiden seireenilauluja professori Yrjö Varpiolle hänen 60-vuotispäivänään 7.11.1999''</ref>

== Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia ==
== Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia ==
* {{Kirjaviite | Nimeke=Suomalaisen muinaisrunouden maailma | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1935}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Suomalaisen muinaisrunouden maailma]] | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1935}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Suomalaiset kodinhaltiat | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1942}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Suomalaiset kodinhaltiat]] | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1942}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Viimeiset runonlaulajat | Selite=3. painos (2. korjattu painos 1948) | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1985 | Tunniste=ISBN 951-0-12753-1}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Viimeiset runonlaulajat | Selite=3. painos (2. korjattu painos 1948) | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1985 | Tunniste=ISBN 951-0-12753-1}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Piispa Henrik ja Lalli: Piispa Henrikin surmavirren historiaa | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1948}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Piispa Henrik ja Lalli: Piispa Henrikin surmavirren historiaa | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1948}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Väinämöinen: Suomalaisten runojen keskushahmo | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1950}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Väinämöinen – Suomalaisten runojen keskushahmo]] | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1950}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kirjokansi: Suomen kansan kertomarunoutta | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1952}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kirjokansi: Suomen kansan kertomarunoutta | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1952}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kansanrunojen maailmanselitys | Julkaisupaikka=Helsinki Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1955}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kansanrunojen maailmanselitys | Julkaisupaikka=Helsinki Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1955}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1959}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Karjalan jumalat – Uskontotieteellinen tutkimus]] | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1959}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1961}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1961}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta | Selite=Runot suomentanut Aale Tynni | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1965}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Bjarmien vallan kukoistus ja tuho|Bjarmien vallan kukoistus ja tuho – Historiaa ja runoutta]] | Selite=Runot suomentanut [[Aale Tynni]] | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1965}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Suomalainen mytologia (Haavio)|Suomalainen mytologia]] | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1967}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Suomalainen mytologia (Haavio)|Suomalainen mytologia]] | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1967}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Esseitä kansanrunoudesta | Selite=Artikkelit on julkaistu 1959 Lauri Hongon toimittamassa Martti Haavion juhlakirjassa ''Essais folkloriques par Martti Haavio''. Studia Fennica 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 564 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-717-703-8}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Esseitä kansanrunoudesta | Selite=Artikkelit on julkaistu 1959 Lauri Hongon toimittamassa Martti Haavion juhlakirjassa ''Essais folkloriques par Martti Haavio''. Studia Fennica 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 564 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-717-703-8}}


== Runoteoksia ==
== Runoteoksia ==
* ''Nuoret runoilijat'' ; runoantologiassa mukana [[Kaarina Vaher]], [[Katri Vala]], [[Onni Halla]], [[Yrjö Jylhä]], [[Arvi Kivimaa]], Olavi Lauri ([[Olavi Paavolainen]]), [[Johan Edvard Leppäkoski]], P. Mustapää (Martti Haavio) ja [[Ilmari Pimiä]]. WSOY 1924
* ''Nuoret runoilijat''. Runoantologiassa mukana [[Kaarina Vaher]], [[Katri Vala]], [[Onni Halla]], [[Yrjö Jylhä]], [[Arvi Kivimaa]], Olavi Lauri ([[Olavi Paavolainen]]), [[Johan Edvard Leppäkoski]], P. Mustapää (Martti Haavio) ja [[Ilmari Pimiä]]. WSOY 1924
* ''Laulu ihanista silmistä'' (1925)
* ''Laulu ihanista silmistä'' (1925)
* ''Laulu vaakalinnusta'' (1927)
* ''Laulu vaakalinnusta'' (1927)
* ''Jäähyväiset Arkadialle'' (1945)<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen | Nimeke = Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Julkaisupaikka = Helsinki | Selite = Veli-Pekka Lehtola: Kuoleman ja elämän rintamat | Sivu = 202 | Vuosi = 2016 | Isbn = 978-952-222-686-0}}</ref>
* ''Jäähyväiset Arkadialle'' (1945)
* ''Koiruoho, ruusunkukka'' (1947)
* ''Koiruoho, ruusunkukka'' (1947)
*''Ei rantaa ole, oi Thetis'' (1948)
* ''Linnustaja'' (1952)
* ''Linnustaja'' (1952)
* {{Kirjaviite | Nimeke=Tuuli Airistolta. Runoja | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1969}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Tuuli Airistolta. Runoja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1969}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kootut runot | Selite=3., lisätty painos | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1969}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kootut runot | Selite=3., lisätty painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1969}}
* ''Iloinen lorukirja'' (1984)
* ''Iloinen lorukirja'' (1984)


Rivi 65: Rivi 69:


== Lähteet ==
== Lähteet ==
⚫
* {{Kansallisbiografia|id = 703|nimi = Haavio, Martti (1899–1973) | tekijä = Majamaa, Raija |ajankohta = 5.3.2008 |viitattu = | osa=3 | sivu=437–443 }}
===Kirjallisuus===
⚫
* {{Kansallisbiografia|id = 703|nimi = Haavio, Martti (1899–1973). | tekijä = Majamaa, Raija |ajankohta = 5.3.2008 |viitattu = }}


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
Rivi 72: Rivi 75:


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
⚫
* [http://375humanistia.helsinki.fi/humanistit/martti-haavio Martti Haavio.] ''375 humanistia'' 23.2.2015. Helsingin yliopisto.
* [http://authorscalendar.info/mustapaa.htm Elämäkerta englanniksi.]
* {{UVF|HaavioMartti Haavio, Martti}}
⚫
* [http://375humanistia.helsinki.fi/humanistit/martti-haavio Martti Haavio.] ”375 humanistia” -sivusto 23.2.2015. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.


{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}

Nykyinen versio 17. kesäkuuta 2024 kello 09.05

Tämä artikkeli käsittelee kansanrunoudentutkijaa ja runoilijaa. Kasvatusmies ja teologi Martti H. Haaviosta on erillinen artikkeli.
Martti Haavio
(P. Mustapää)
Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi-Haavio perheineen.
Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi-Haavio perheineen.
Henkilötiedot
Syntynyt22. tammikuuta 1899
Temmes
Kuollut4. helmikuuta 1973 (74 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tunnetut työt Suomalainen mytologia (1967)

Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Mustapää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko.[1][2] Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella.[2]

Haavio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään.[2] Suojeluskuntaan Haavio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun seuran enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.[1]

Haavion ensimmäinen vaimo oli vuodesta 1929 kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi, joka menehtyi syöpään vuonna 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui vuonna 1960.[2] Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio.

Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päiviä. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle hänen elämäntyöstään.lähde?

Haavio on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[3]

Kansanrunoudesta modernismiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavio teki yliopistouransa kansanrunouden tutkijana ja teki useita runonkeruumatkoja tieteenalan perinteiden mukaan. Runoilijana hän oli 1920-luvulla lähellä Tulenkantajat-ryhmää, muttei innostunut ryhmän eksotiikan ja koneromantiikan ihailustaan, vaan korosti suomalaista perinnetietoisuutta. Toisen maailmansodan ja sen aiheuttaman aatteellisen hämmennyksen jälkeen Haavio korosti runoudessaan vastapareja luonto–ihminen, pysyvä–katoava, ajattomuus–sodan hävitys. Sodanjälkeisessä tuotannossaan hän toimi siltana perinteisen ja modernin lyriikan välillä ja uudisti merkittävällä tavalla runouden rytmiikkaa.[4]

P. Mustapään runohenkilö läkkiseppä Lindblad esiintyy ensi kerran kokoelmassa Jäähyväiset Arkadialle kolmessa runossa (Linnut, Elämän kauneus ja Dolce far niente). Hän kirjoitti Lindblad-runoja viiden sikermän, jotka ilmestyivät Suomen kirjallisuuden vuosikirjassa 1946, ja vielä kaksi runoa kuvateokseen Suomen talvi (1946). Varsinainen Lindblad-kokoelma Koiruoho, ruusunkukka ilmestyi 1947.[5]

Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omaelämäkerrallisia teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
  • Nuoruusvuodet (1972)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Majamaa, Raija: ”Haavio, Martti (1899–1973)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 437–443. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Liukkonen, Petri: P. Mustapää. Books and Writers.
  2. ↑ a b c d Yle Sininen laulu.
  3. ↑ Hietaniemen merkittäviä vainajia Helsingin seurakunnat. Viitattu 21.5.2023.
  4. ↑ Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 94–95. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  5. ↑ Yrjö Hosiaisluoma, Läkkiseppä Lindbladin lyhyt mutta ikuinen onni Tampereen yliopisto (ilm. teoksessa Laulujen lumossa : kirjallisuudentutkijoiden ja kirjailijoiden seireenilauluja professori Yrjö Varpiolle hänen 60-vuotispäivänään 7.11.1999
  6. ↑ Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 202. Veli-Pekka Lehtola: Kuoleman ja elämän rintamat. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Haavio&oldid=22457500”