Ero sivun ”Huang Xing” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: thumb '''Huang Xing''' (Wade-Giles: '''Huang Hsing'''; 25. lokakuuta 1874 Changsha – 31. lokakuuta 1916 Shanghai)<ref name... |
p Kyse on ilmeisesti tästä puolueesta. |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Ollessaan vielä opiskelija Huang johti vallankumouksellista ryhmää, joka järjesti vuonna 1900 [[Hunan]]issa epäonnistuneen kapinan salaseurojen avulla.<ref name="OSMH">Erling Bjøi, Olof G. Lidin & Göran Malmqvist (suom. Heikki Eskelinen): ''Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika'', s. 325, 328. Otava, Helsinki 1986.</ref> Hän perusti sittemmin Huaxinghui (”Kiinan uudelleensyntymisen seura”) -nimisen vallankumousjärjestön, jonka tavoitteena oli [[Qing-dynastia]]n syökseminen vallasta. Useiden epäonnistuneiden vallankumousyritysten jälkeen Huang joutui pakenemaan [[Japani]]in. Vuonna 1905 Sun Yat-sen kokosi Kiinan vallankumoukselliset ryhmät yhteen Tongmenghui-nimiseen järjestöön. Sunista tuli järjestön puheenjohtaja ja Huangista hänen oikea kätensä.<ref name="brit" /> Järjestö kuitenkin menetti pian merkityksensä kokoavana voimana, sillä sen sisällä oli liikaa monenlaisia suuntauksia. Sen nimissä järjestettiin vuosina 1906–1911 Etelä-Kiinassa kahdeksan kapinaa, jotka kaikki kukistettiin.<ref name="OSMH" /> Vuonna 1911 Huang kannattajineen yritti yhdessä heitä tukeneiden sotilaiden kanssa vallata [[Kanton]]in kaupungin Etelä-Kiinassa. Kantonin kansannousu epäonnistui koska siihen osallistuneiden lukuisten ryhmien yhteistyö petti, mutta yritys on saavuttanut juhlitun aseman Kiinan vallankumoushistoriassa.<ref name="brit" /> |
Ollessaan vielä opiskelija Huang johti vallankumouksellista ryhmää, joka järjesti vuonna 1900 [[Hunan]]issa epäonnistuneen kapinan salaseurojen avulla.<ref name="OSMH">Erling Bjøi, Olof G. Lidin & Göran Malmqvist (suom. Heikki Eskelinen): ''Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika'', s. 325, 328. Otava, Helsinki 1986.</ref> Hän perusti sittemmin Huaxinghui (”Kiinan uudelleensyntymisen seura”) -nimisen vallankumousjärjestön, jonka tavoitteena oli [[Qing-dynastia]]n syökseminen vallasta. Useiden epäonnistuneiden vallankumousyritysten jälkeen Huang joutui pakenemaan [[Japani]]in. Vuonna 1905 Sun Yat-sen kokosi Kiinan vallankumoukselliset ryhmät yhteen Tongmenghui-nimiseen järjestöön. Sunista tuli järjestön puheenjohtaja ja Huangista hänen oikea kätensä.<ref name="brit" /> Järjestö kuitenkin menetti pian merkityksensä kokoavana voimana, sillä sen sisällä oli liikaa monenlaisia suuntauksia. Sen nimissä järjestettiin vuosina 1906–1911 Etelä-Kiinassa kahdeksan kapinaa, jotka kaikki kukistettiin.<ref name="OSMH" /> Vuonna 1911 Huang kannattajineen yritti yhdessä heitä tukeneiden sotilaiden kanssa vallata [[Kanton]]in kaupungin Etelä-Kiinassa. Kantonin kansannousu epäonnistui koska siihen osallistuneiden lukuisten ryhmien yhteistyö petti, mutta yritys on saavuttanut juhlitun aseman Kiinan vallankumoushistoriassa.<ref name="brit" /> |
||
Vallankumous Kiinassa sai lopulta alkunsa [[Wuchang]]issa Keski-Kiinassa 10. lokakuuta 1911 puhjenneesta [[Wuchangin kansannousu|sotilaskapinasta]], joka levisi eri puolille maata. Koska Sun Yat-sen oli tuolloin Euroopassa, Huang kiirehti ottamaan vallankumouksen johdon käsiinsä. Tukijoineen hän onnistui pidättelemään keisarillisen armeijan joukkoja kolmen viikon ajan [[Hanyang]]issa, mikä antoi vallankumousjoukoille ratkaisevasti aikaa järjestäytymiseen. Joulukuun alussa vallankumoukselliset valtasivat [[Nanjing]]in ja perustivat sinne pääkaupunkinsa. Nanjingissa toiminut vallankumouksellinen väliaikaishallitus tarjosi Huangille 14. joulukuuta ylipäällikön asemaa, mutta hän kieltäytyi. Kun Sun Yat-sen kaksi viikkoa myöhemmin palasi Kiinaan, hänet valittiin väliaikaiseksi presidentiksi, mutta hän luovutti maaliskuussa 1912 tehtävänsä entiselle keisarillisen armeijan komentajalle [[Yuan Shikai]]lle, joka siirtyi näin vallankumouksen puolelle. Huangille tarjottiin nyt pääministerin paikkaa ja kenraalin arvoa tasavallan armeijassa, mutta hän kieltäytyi jälleen. Sen sijaan hän hajotti joukkonsa ja ryhtyi organisoimaan Tongmenghuin pohjalta poliittista puoluetta. Yuan Shikain hankittua itsevaltaisen aseman Sun ja Huang yrittivät vuonna 1913 nostattaa niin sanotun [[Kiinan toinen vallankumous|Kiinan toisen vallankumouksen]] häntä vastaan, mutta Yuan murskasi yrityksen. Huang joutui jälleen pakenemaan Japaniin. Hän palasi Kiinaan Yuanin kuoleman jälkeen heinäkuussa 1916, mutta kuoli pian sairauteen.<ref name="brit" /> |
Vallankumous Kiinassa sai lopulta alkunsa [[Wuchang]]issa Keski-Kiinassa 10. lokakuuta 1911 puhjenneesta [[Wuchangin kansannousu|sotilaskapinasta]], joka levisi eri puolille maata. Koska Sun Yat-sen oli tuolloin Euroopassa, Huang kiirehti ottamaan vallankumouksen johdon käsiinsä. Tukijoineen hän onnistui pidättelemään keisarillisen armeijan joukkoja kolmen viikon ajan [[Hanyang]]issa, mikä antoi vallankumousjoukoille ratkaisevasti aikaa järjestäytymiseen. Joulukuun alussa vallankumoukselliset valtasivat [[Nanjing]]in ja perustivat sinne pääkaupunkinsa. Nanjingissa toiminut vallankumouksellinen väliaikaishallitus tarjosi Huangille 14. joulukuuta ylipäällikön asemaa, mutta hän kieltäytyi. Kun Sun Yat-sen kaksi viikkoa myöhemmin palasi Kiinaan, hänet valittiin väliaikaiseksi presidentiksi, mutta hän luovutti maaliskuussa 1912 tehtävänsä entiselle keisarillisen armeijan komentajalle [[Yuan Shikai]]lle, joka siirtyi näin vallankumouksen puolelle. Huangille tarjottiin nyt pääministerin paikkaa ja kenraalin arvoa tasavallan armeijassa, mutta hän kieltäytyi jälleen. Sen sijaan hän hajotti joukkonsa ja ryhtyi organisoimaan Tongmenghuin pohjalta [[Kuomintang|poliittista puoluetta]]. Yuan Shikain hankittua itsevaltaisen aseman Sun ja Huang yrittivät vuonna 1913 nostattaa niin sanotun [[Kiinan toinen vallankumous|Kiinan toisen vallankumouksen]] häntä vastaan, mutta Yuan murskasi yrityksen. Huang joutui jälleen pakenemaan Japaniin. Hän palasi Kiinaan Yuanin kuoleman jälkeen heinäkuussa 1916, mutta kuoli pian sairauteen.<ref name="brit" /> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 20. maaliskuuta 2014 kello 19.33
Huang Xing (Wade-Giles: Huang Hsing; 25. lokakuuta 1874 Changsha – 31. lokakuuta 1916 Shanghai)[1] oli kiinalainen vallankumouksellinen, joka oli Sun Yat-senin ohella yksi vuoden 1911 vallankumouksen johtajista ja Kiinan tasavallan perustajista.
Ollessaan vielä opiskelija Huang johti vallankumouksellista ryhmää, joka järjesti vuonna 1900 Hunanissa epäonnistuneen kapinan salaseurojen avulla.[2] Hän perusti sittemmin Huaxinghui (”Kiinan uudelleensyntymisen seura”) -nimisen vallankumousjärjestön, jonka tavoitteena oli Qing-dynastian syökseminen vallasta. Useiden epäonnistuneiden vallankumousyritysten jälkeen Huang joutui pakenemaan Japaniin. Vuonna 1905 Sun Yat-sen kokosi Kiinan vallankumoukselliset ryhmät yhteen Tongmenghui-nimiseen järjestöön. Sunista tuli järjestön puheenjohtaja ja Huangista hänen oikea kätensä.[1] Järjestö kuitenkin menetti pian merkityksensä kokoavana voimana, sillä sen sisällä oli liikaa monenlaisia suuntauksia. Sen nimissä järjestettiin vuosina 1906–1911 Etelä-Kiinassa kahdeksan kapinaa, jotka kaikki kukistettiin.[2] Vuonna 1911 Huang kannattajineen yritti yhdessä heitä tukeneiden sotilaiden kanssa vallata Kantonin kaupungin Etelä-Kiinassa. Kantonin kansannousu epäonnistui koska siihen osallistuneiden lukuisten ryhmien yhteistyö petti, mutta yritys on saavuttanut juhlitun aseman Kiinan vallankumoushistoriassa.[1]
Vallankumous Kiinassa sai lopulta alkunsa Wuchangissa Keski-Kiinassa 10. lokakuuta 1911 puhjenneesta sotilaskapinasta, joka levisi eri puolille maata. Koska Sun Yat-sen oli tuolloin Euroopassa, Huang kiirehti ottamaan vallankumouksen johdon käsiinsä. Tukijoineen hän onnistui pidättelemään keisarillisen armeijan joukkoja kolmen viikon ajan Hanyangissa, mikä antoi vallankumousjoukoille ratkaisevasti aikaa järjestäytymiseen. Joulukuun alussa vallankumoukselliset valtasivat Nanjingin ja perustivat sinne pääkaupunkinsa. Nanjingissa toiminut vallankumouksellinen väliaikaishallitus tarjosi Huangille 14. joulukuuta ylipäällikön asemaa, mutta hän kieltäytyi. Kun Sun Yat-sen kaksi viikkoa myöhemmin palasi Kiinaan, hänet valittiin väliaikaiseksi presidentiksi, mutta hän luovutti maaliskuussa 1912 tehtävänsä entiselle keisarillisen armeijan komentajalle Yuan Shikaille, joka siirtyi näin vallankumouksen puolelle. Huangille tarjottiin nyt pääministerin paikkaa ja kenraalin arvoa tasavallan armeijassa, mutta hän kieltäytyi jälleen. Sen sijaan hän hajotti joukkonsa ja ryhtyi organisoimaan Tongmenghuin pohjalta poliittista puoluetta. Yuan Shikain hankittua itsevaltaisen aseman Sun ja Huang yrittivät vuonna 1913 nostattaa niin sanotun Kiinan toisen vallankumouksen häntä vastaan, mutta Yuan murskasi yrityksen. Huang joutui jälleen pakenemaan Japaniin. Hän palasi Kiinaan Yuanin kuoleman jälkeen heinäkuussa 1916, mutta kuoli pian sairauteen.[1]