Ero sivun ”Moreeni” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
tekstin järjestelyä
Rivi 7: Rivi 7:


== Maalaji ==
== Maalaji ==
Moreenit ovat niin kutsuttuja ''lajittumattomia'' maalajeja, eli ne sisältävät useaa keskenään sekoittunutta [[maalajite]]tta suurista kivenlohkareista aina hienoimpaan saveen. Moreenimaalajien luokittelussa on jossain määrin vaihtelua, mutta yleisimmin jako tehdään runsaimmin esiintyvän lajitteen mukaan; puhutaan sora-, hiekka- tai silttimoreenista sen mukaan, mikä lajite moreenissa on vallitsevin.
Moreenimaan pinta on yleensä kivinen ja epätasainen. Kivet eivät yleensä ole kovin pyöristyneitä ja maasta esiin kaivettuina niiden pintaa peittää hienon aineksen muodostama tomu. Moreenin sisältämien eri laitteiden määrät vaihtelevat. Lajitteiden jakauman perusteella puhutaankin esimerkiksi sora-, hiekka- tai silttimoreenista sen mukaan, mikä lajite moreenissa on vallitsevin.<ref name=sltsk/>


⚫
Suomessa ovat yleisimpiä moreenilajeja silttimoreeni (57&nbsp;%), [[hiekkamoreeni]] (33&nbsp;%) ja [[soramoreeni]] (9,9&nbsp;%). Moreenikerrostumien paksuus Suomen eteläosissa on tavallisesti 2–3 metriä. Rannikolla moreenikerrostumat saattavat jäädä jopa alle metrin, mutta sisämaassa kerrostumat saattavat olla 4–5 metriä paksuja.{{lähde}}
Moreenilajien yleisyys Suomessa:
* silttimoreeni 57,0 %
* [[hiekkamoreeni]] 33,0 %
* [[soramoreeni]]t 9,9 %


⚫
Merkittävä piirre moreeneissa on aineksen ns. '''suhteistuneisuus''', joka ilmenee siinä, että ''hienoaines'' (esimerkiksi [[savi]]) pyrkii täyttämään karkeamman runkoaineen (esimerkiksi sora ja kivet) väliin jäävän tyhjän, eli niin kutsutun ''huokostilan''. Suhteistuneisuuden ansiosta aineksesta tulee erittäin tiivistä ja heikosti vettä läpäisevää.{{lähde}}
⚫
Moreenikerrostumien paksuus Suomen eteläosissa on tavallisesti 2–3 metriä. Rannikolla moreenikerrostumat saattavat jäädä jopa alle metrin, mutta sisämaassa kerrostumat saattavat olla 4–5 metriä paksuja.


⚫
[[Kasvillisuus]] on moreenin huonosta vedenläpäisevyydestä ja [[pohjavesi|pohjavedenpinnan]] läheisyydestä johtuen yleensä [[metsäkuusi|kuusi]]- tai seka[[metsä]]ä. Karkearakeisimmilla moreenimailla, joilla vedenläpäisevyys on parempi, saattaa [[mänty]] kuitenkin olla kuusta yleisempi. Rakentamisen kannalta etenkin hienoainesta runsaasti sisältävät moreenimaastot ovat hankalia niiden routimisen vuoksi.{{lähde}}
⚫
Merkittävä piirre moreeneissa on aineksen ns. '''suhteistuneisuus''', joka ilmenee siinä, että ''hienoaines'' (esimerkiksi [[savi]]) pyrkii täyttämään karkeamman runkoaineen (esimerkiksi sora ja kivet) väliin jäävän tyhjän ns. ''huokostilan''. Suhteistuneisuuden ansiosta aineksesta tulee erittäin tiivistä ja heikosti vettä läpäisevää.

⚫
Moreenimaastot ovat pinnaltaan useimmiten lohkareista tai kivistä. [[Kasvillisuus]] on moreenin huonosta vedenläpäisevyydestä ja [[pohjavesi|pohjavedenpinnan]] läheisyydestä johtuen yleensä [[metsäkuusi|kuusi]]- tai seka[[metsä]]ä. Karkearakeisimmilla moreenimailla, joilla vedenläpäisevyys on parempi, saattaa [[mänty]] kuitenkin olla kuusta yleisempi. Rakentamisen kannalta etenkin hienoainesta runsaasti sisältävät moreenimaastot ovat hankalia niiden routimisen vuoksi.


== Moreenin synty ==
== Moreenin synty ==
Rivi 37: Rivi 32:
{{Viitteet|viitteet=
{{Viitteet|viitteet=
* <ref name=ttp_moreeni>[https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:moreeni Geologia:moreeni], Tieteen termipankki, Viitattu 16.7.2021</ref>
* <ref name=ttp_moreeni>[https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:moreeni Geologia:moreeni], Tieteen termipankki, Viitattu 16.7.2021</ref>

* <ref name=sltsk>Helminen, Matti & al.: Suomen luonnon tietosanakirja - moreeni, s.264, 1977</ref>


* <ref name=vamm_7>Mäkinen, Kalevi & al.: ''Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat'', 2007, s. 7–8, Viitattu 16.7.2021</ref>
* <ref name=vamm_7>Mäkinen, Kalevi & al.: ''Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat'', 2007, s. 7–8, Viitattu 16.7.2021</ref>

Versio 16. heinäkuuta 2021 kello 16.02

Tämä artikkeli käsittelee maalajia. Kustantamosta kertoo Moreeni (kirjankustantamo) ja Lauri Viidan romaanista Moreeni (kirja).
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Moreenia Kanadassa.
Lumivyöryn paljastamaa kivistä moreenia Norjassa.
Moreenimuodostuma Garda-järven ympäristössä

Moreeni [1] on sekalajitteinen maalaji, joka sisältää kiviaineksen eri raekokoja savesta kallionlohkareisiin. Sitä syntyy nykyisten ja muinaisten jäätiköiden tai mannerjäätiköiden irroittamasta ja kuljettamasta kallion kiviaineksesta sekä jäätikön mukaansa sieppaamista kallioita peittäneistä vanhoista maaperän kerrostumista ja kallioperän rapautumistuotteista. Se on yleinen maalaji esimerkiksi Pohjoismaissa, jonne sitä muodostui runsaasti viime jääkauden aikana. Suomessa se on yleisin maalaji, joka peittää kiinteää kallioperää vaihtelevan paksuisena kerroksena. Suomen maapinta-alasta on moreenia 53 %.[2] Englanninkielisessä kirjallisuudessa tehdään ero moreenin maalajin (engl. till) ja moreenimuodostumien (engl. moraine) välillä.

Maalaji

Moreenimaan pinta on yleensä kivinen ja epätasainen. Kivet eivät yleensä ole kovin pyöristyneitä ja maasta esiin kaivettuina niiden pintaa peittää hienon aineksen muodostama tomu. Moreenin sisältämien eri laitteiden määrät vaihtelevat. Lajitteiden jakauman perusteella puhutaankin esimerkiksi sora-, hiekka- tai silttimoreenista sen mukaan, mikä lajite moreenissa on vallitsevin.[3]

Suomessa ovat yleisimpiä moreenilajeja silttimoreeni (57 %), hiekkamoreeni (33 %) ja soramoreeni (9,9 %). Moreenikerrostumien paksuus Suomen eteläosissa on tavallisesti 2–3 metriä. Rannikolla moreenikerrostumat saattavat jäädä jopa alle metrin, mutta sisämaassa kerrostumat saattavat olla 4–5 metriä paksuja.lähde?

Merkittävä piirre moreeneissa on aineksen ns. suhteistuneisuus, joka ilmenee siinä, että hienoaines (esimerkiksi savi) pyrkii täyttämään karkeamman runkoaineen (esimerkiksi sora ja kivet) väliin jäävän tyhjän, eli niin kutsutun huokostilan. Suhteistuneisuuden ansiosta aineksesta tulee erittäin tiivistä ja heikosti vettä läpäisevää.lähde?

Kasvillisuus on moreenin huonosta vedenläpäisevyydestä ja pohjavedenpinnan läheisyydestä johtuen yleensä kuusi- tai sekametsää. Karkearakeisimmilla moreenimailla, joilla vedenläpäisevyys on parempi, saattaa mänty kuitenkin olla kuusta yleisempi. Rakentamisen kannalta etenkin hienoainesta runsaasti sisältävät moreenimaastot ovat hankalia niiden routimisen vuoksi.lähde?

Moreenin synty

Jääkauden aikainen mannerjäätikkö irrotti kallioperästä kiviainesta. Kiviaines kulkeutui jäätikön mukana, minkä aikana jäätikkö kulutti ja hienonsi sitä, kulkeutuen lopulta takaisin kallioperän päälle ja kerrostui. Kalliosta irronneen kiviaineksen lisäksi maamassaan saattoi sekoittua myös kallioperän päällä jääkautta ennen olleita maalajeja.

Pohjamoreeni eli peitemoreeni on moreenia, joka on kulkeutunut ja kerrostunut mannerjäätikön pohjaosissa eli sen alla. Se peittää kallioperän halkeamat ja muut epätasaisuudet. Sitä on kertynyt kallion päälle muutaman metrin vahvuiseksi kerrokseksi. Moreenin maa-aines sisältää erisuuruista raekokoa suhteistuneesti, jolloin niiden sekoittuminen muodostaa tiiviin kerrostuman. Jäätikön alla on ollut sen suuresta painosta johtunut suuri paine, joka on pakannut maa-aineksen lähes vettä läpäisemättömäksi ja väriltään harmaaksi tai ruskehtavaksi maa-ainekseksi.[2][4]

Pintamoreeni eli ablaatiomoreeni puolestaan joutui jään sisään ja jopa sen pinnalle jäätikön liikkeeseen liittyvien työntösiirrosilmiöiden vaikutuksesta. Pintamoreeni kerrostui pohjamoreenin päälle jään sulaessa. Syntytapansa vuoksi pintamoreeni on löyhempää ja kivisempää tai karkeampaa ja vähemmän hienoainesta sisältävää kuin pohjamoreeni. Siinä on myös enemmän lajittuneita aineksia, kuten esimerkiksi hiekkaa ja silttiä, sekä niiden muodostamia kerroksia.[2][4]

Erilaisia pintamoreenimuodostumia

Pääartikkeli: Moreenimuodostumat

Moreenimuodostumat ovat pääosin pintamoreenista koostuvia kumpuja ja selänteitä, jotka erottuvat maanpinnan korkokuvassa omina itsenäisinä kohomuotoina. Niiden syntytavat poikkeavat toisistaan, jolloin niillä on tutkimuksellista arvoa esimerkiksi jääkauden mannerjäätikön tapahtumien selvittämisessä. Yleisimpiä moreenimuodostumia ovat esimerkiksi kumpumoreeni, päätemoreeni, Rogen-moreeni, drumliini ja De Geer -moreeni.[2]

Lähteet

  • Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. (Suomen Ympäristö 14/2007). Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISSN: 1796-1637. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

  1. ↑ Geologia:moreeni, Tieteen termipankki, Viitattu 16.7.2021
  2. ↑ a b c d Mäkinen, Kalevi & al.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, 2007, s. 7–8, Viitattu 16.7.2021
  3. ↑ Helminen, Matti & al.: Suomen luonnon tietosanakirja - moreeni, s.264, 1977
  4. ↑ a b Mäkinen, Kalevi & al.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, 2007, s. 24–27, Viitattu 16.7.2021

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Moreeni&oldid=19882193”