Sfinksi

Sfinksi
Ominaisuudet
Tuntomerkit	naisen pää, suden tai leijonan ruumis, kotkansiivet, käärmeen häntä, torahampaat
Kotipaikka	Afrikka
Asuinpaikka	Fikion-vuori muinaisen Kreikan kaupungin Theban lähellä
Kansanperinne
Kansanperinteen alkuperä	Egyptin ja Kreikan tarusto
Suhteet
Infobox OKNimi-testi OK

Naiskasvoinen sfinksi Belvederen puutarhassa Wienissä.

Sfinksi (kreikan sanasta Σしぐまφふぁいιいおたγがんまξくしー sphinx, ’kuristaja’) on taiteessa ja mytologiassa kuvattu ihmispäinen symbolieläin, jolla oli leijonan ruumis ja joskus myös siivet. Ensimmäiset tunnetut sfinksiveistokset valmistettiin muinaisessa Egyptissä. Egyptiläinen sfinksi kuvasi yleensä faaraon tai muun tärkeän henkilön kasvoja, sekä leijonan ruumista, jolla pyrittiin korostamaan patsaan esittämän henkilön voimaa ja mahtia. Myöhemmin kreikkalaiset omaksuivat sfinksin osaksi tarustoaan. Heidän sfinksinsä oli yleensä naispuolinen. Kreikkalaisilla sfinksi sai siivet ja kehittyi haudanvartijasta kuoleman vertauskuvaksi ja mytologiseksi taruhirviöksi. Sfinksejä löytyy myös Mykenen, Assyrian, Persian ja Foinikian kuvataiteesta ja kuvanveistosta. Rooman kautta sfinksiaihe levisi myöhemmin romaanisiin pylväänpäihin, barokkipuutarhoihin ja empirehuonekaluihin.

Egyptissä

Sfinksi keksittiin muinaisessa Egyptissä, missä sillä oli miehen tai uroseläimen pää sekä nemes, faaraon käyttämä päänkoriste. Nubiasta tunnetaan paljon ihmiskasvoisia sfinksejä, joilla on urosleijonan harja. Uuden valtakunnan aikana sfinksin pää oli joskus pässin pää, joka edusti Amon-jumalaa.

Ensimmäisen sfinksin syntyaikaa ei tiedetä. Sfinkseistä tunnetuimman, Gizan sfinksin, jotkut tutkijat ajoittavat aina faarao Khufun aikaan noin 2500 eaa.

Gizan sfinksi

Gizan sfinksi ja Khefrenin pyramidi.

Pääartikkeli: Gizan sfinksi

Kuuluisin sfinksi sijaitsee Gizan kolmen pyramidin vieressä. Se on noin 20 metriä korkea ja 73,5 metriä pitkä. Sfinksin arvellaan esittävän neljännen dynastian aikana hallinnutta (2558–2532 eaa.) faarao Khafrea. Kasvojen leveys on 4,15 metriä ja ne oli alkujaan maalattu punaisilla, sinisillä ja vihreillä väreillä. Sfinksi on hakattu peruskalliosta ulkonevaan kalkkikiveen.

Muita egyptiläisiä sfinksejä

Muinaisessa Theban kaupungissa on Karnakin ja Luxorin temppeleitä yhdistävä sfinkseillä reunustettu käytävä. Kolmen kilometrin pituisen käytävän molemmin puolin on koko matkalta vierekkäin sfinksejä, joilla on Amon-jumalaa kuvaava pässin pää. Nykyisin al-Kabbashin tienä tunnetulla käytävällä oli alun perin yli tuhat sfinksiä. Käytävän kunnostushanke aloitettiin vuonna 2005. Luxorissa on myös useiden faaraoiden kunniaksi pystytettyjä sfinksejä.

Myös muinaisen Memfiksen kaupungin lähellä on alabasterista kaiverrettu sfinksi.

Legenda Theban sfinksistä

Laiusta, Theban kuningasta, varoitti oraakkeli, että hänen valtaistuimelleen ja hengelleen on vaaraksi, jos hänen vastasyntynyt poikansa pääsisi kasvamaan aikuiseksi. Siksi hän antoi lapsen paimenen hoitoon ja käski surmata hänet. Paimen säälii kuitenkin lasta, mutta ei kuitenkaan uskaltanut kokonaan olla tottelematta. Tämä sitoi lapsen jaloistaan ​​ja jätti hänet riippumaan puun oksasta. Tässä tilassa vauvan löysi maanviljelijä, joka kantoi hänet kotiinsa, adoptoi hänet ja kutsui häntä Oidipukseksi eli Turvonneeksi jalaksi.

Monta vuotta myöhemmin Laius, joka oli matkalla Delphiin vartiosotilaansa kanssa, tapasi kapealla tiellä nuoren miehen, joka myös ajoi vaunuissa. Kun hän kieltäytyi poistumasta tieltä heidän käskystään, sotilas tappoi yhden hevosista ja muukalainen raivoissaan tappoi sekä Laiuksen että hänen sotilaansa. Nuori mies oli Oidipus, josta näin tietämättään tuli oman isänsä tappaja.

Pian tämän tapahtuman jälkeen Theban kaupunki kärsi hirviöstä, joka sulki tien. Sitä kutsuttiin Sfinksiksi. Siinä oli leijonan ruumis ja naisen ylävartalo. Se makasi kyyristyneenä kiven päällä ja esti kaikkia sinne aikoneita matkustajia kulkemasta. Sfinksi esitti heille arvoituksen sillä ehdolla, että ne, jotka pystyvät ratkaisemaan sen, selviävät matkasta turvallisesti, mutta ne, jotka epäonnistuivat, tulisi tappaa. Yksikään ei ollut vielä onnistunut ratkaisemaan sitä ja kaikki oli tapettu. Nämä hälyttävät kertomukset eivät pelottaneet Oidipusta, vaan hän eteni rohkeasti arvoitusta kuulemaan. Sfinksi kysyi häneltä: "Mikä eläin on se, joka aamulla kulkee neljällä jalalla, keskipäivällä kahdella ja illalla kolmella jalalla?" Oidipus vastasi: "Ihminen, joka lapsuudessa konttaa käsillä ja polvillaan, aikuisuudessa kävelee pystyssä ja vanhuudessa sauvan avulla." Sfinksi oli niin tyrmistynyt arvoituksensa ratkaisemisesta, että se putosi alas kalliolta ja menehtyi.

Kansan kiitollisuus heidän pelastuksestaan ​​oli niin suuri, että he tekivät Oidipuksesta kuninkaakseen ja antoivat hänelle naimisiin kuningattarensa Jocastan. Oidupuksesta, joka ei tiennyt syntyperästään, oli jo tullut isänsä tappaja ja nyt, avioituessaan kuningattaren kanssa, hänestä tuli äitinsä aviomies. Nämä kauhut jäivät tuntemattomiksi, kunnes lopulta Thebea vaivasi nälänhätä ja tauti ja, oraakkelin kuulemisen jälkeen, Oidipuksen kaksoisrikos tuli ilmi. Jocasta teki itsemurhan, ja hulluuden valtaama Oidupus repi silmänsä irti ja vaelsi pois Thebesta. Kaikki pelkäsivät ja hylkäsivät hänet paitsi hänen tyttärensä, jotka pitivät hänestä uskollisesti huolta, kunnes ikävän ja kurjan vaeltamisen jälkeen hänen elämänsä löysi päätepisteen.

Minolaisessa ja mykeneläisessä kulttuurissa

Sfinksejä esiintyi Egyptin lisäksi myös muualla Lähi-idän ja itäisen Välimeren kulttuureissa. Minolaisessa ja mykeneläisessä kulttuurissa sfinksejä alkoi esiintyä toisen vuosituhannen eaa. alusta alkaen. Varhaisimmat esimerkit löytyvät savisista kohokuvalaatoista, joita käytettiin saviastioiden koristeena, sekä kreetalaisissa kultaisissa puvunkoristeissa. Myöhemmältä ajalta tunnetaan saviastioihin liitettyjä kolmiulotteisia sfinksejä sekä sfinksiä esittävä fresko Pylokselta. 1200-luvulta eaa. tunnetaan Kyprokselta saviastioita, jotka oli ilmeisesti valmistettu Kreikan mannermaalla, ja joissa oli maalattuja sfinksin siluetteja, usein pareittain ja heraldisesti sommiteltuna. Sfinksejä käytettiin paljon myös mykeneläisissä norsunluukaiverruksissa, usein laatoissa ja pienissä kannellisissa lippaissa.

Assyriassa ja Persiassa

Sfinksi persepolislaisessa seinässä

Assyrian ja Persian taiteessa sfinksille kuvattiin yleensä siivet ja miehen pää. Palatsien ulkopuolella seisoi usein pari suuria kivestä veistettyjä siivekkäiden härkien muotoisia sfinksejä, jotka suojasivat pahoilta voimilta. Persiassa sfinksejä nähtiin usein matalissa kohokuvissa seinissä ja porteissa, esimerkkeinä Susassa 500-luvulta eaa. ja Persepolisissa 300-luvulta eaa. peräisin olevat miehenpäiset sfinksit, joilla on jumalalliset sarvekkaat pääkoristeet.

Kreikassa

Hautasfinksi Antiikin Korintin arkeologisessa museossa.

Ensimmäiset sfinksit ilmestyivät Kreikan veistoksiin 600-luvulla eaa. Ne tehtiin savesta ja liittyvät erityisesti Kreetaan. 500-luvulta eaa. alkaen kreikkalaiset sfinksit veistettiin kivestä. Näitä veistoksia käytettiin votiivilahjoina ja ne nostettiin usein korkeiden joonilaisten tai doorilaisten pylväiden nokkaan ja sijoitettiin pyhäkköalueille kuten Delfoihin ja Olympiaan. Sfinksejä kuvattiin myös usein hautasteelojen päällä, jolloin ne maalattiin kirkkain värein. Votiivilahjojen sfinksit katsoivat aina eteenpäin ja hautasteelojen sfinksit aina sivulle. Kolmas tapa käyttää sfinksejä oli pyhäkköjen vesialtaiden koristelluissa kivijaloissa.

Kreikkalaiset kuvasivat sfinksin yleensä naishahmoisena ja siivekkäänä. Heidän uskomuksensa mukaan sfinksi ryösti nuoria poikia ja oli läsnä verisissä taisteluissa. Joissakin taruissa sfinksi kyseli kreikkalaisilta sankareilta arvoituksia: jos ei tiennyt vastausta, sfinksi muutti onnettoman uhrinsa kiveksi. Kun joku tiesi vastauksen, kaikki vapautuivat loitsusta. Klassisella kreikkalaisella kaudella sfinksi inhimillistyi. Sen kasvot kuvattiin tyyninä ja kauniina ja sille veistettiin usein myös rinnat.

Oidipus ja sfinksi

Kreikkalainen sfinksi oli huonon onnen ja tuhon demoni. Tunnetuimmassa sfinksimyytissä sfinksi kysyi ihmisiltä vastausta arvoitukseen ("Mikä olento liikkuu aamulla neljällä jalalla, päivällä kahdella, ja illalla kolmella jalalla?") ja kuristi kaikki jotka vastasivat väärin. Viimein kuitenkin Oidipus osasi vastata arvoitukseen oikein ("Ihminen."), jolloin sfinksi tappoi itsensä hyppäämällä rotkoon. Oidipusmyytin antiikinaikaisissa kuvituksissa sfinksi esiintyykin usein.

Muita tunnettuja kreikkalaisia sfinksejä olivat Parthenonilla sijainneen kuvanveistäjä Feidiaan Athene Parthenoksen kypärän kolme sfinksiä sekä Olympian Zeus-patsaan jalkoja koristaneet kolme sfinksiä.

Lähteet

• Kämäräinen, Aki et al. (toim.): Suomen ja maailman taide – Hakemisto, Sanasto. WSOY, 1986. ISBN 951-0-10729-8
• Tieteen kuvalehti 13/1998
• Robert M. Schoch: Voices of the rocks (Thorsons, 2000)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sfinksi Wikimedia Commonsissa

• Sphinx Theoi