Maiko

Maiko

Maiko (jap. 舞妓まいこ) tai Tokiossa hangyoku (suom. "puolijalokivi") on japanilainen geishaoppilas. Tokiolainen termi "puolijalokivi" viittaa maikon geishaan verrattuna pienempään palkkioon. Sanassa 舞妓まいこ kanji 舞まい tarkoittaa tanssia ja 妓ぎ geishaa, mutta lausutaan poikkeavasti "ko", joka viittaa yleensä lapseen tai naiseen. "Maikon" voi siis tulkita tarkoittavan geishaa, joka on tanssijatyttö, mikä vastaa maikon työnkuvaa.

Koulutus

Shikomi

Geishan koulutus on pitkä ja vanhanaikainen, ja siihen kuuluu monta vaihetta. Ensimmäinen vaihe on shikomi, jolloin tyttö tulee asumaan geishataloon ja tutustuu geishan elämään lähemmin. Muinoin, kun geishaksi joutuivat usein köyhät tytöt jo pieninä lapsina, palvelijatarvaihe kesti vuosia ja sisälsi peruskoulutusta, esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon opettelemisen. Nykyään, kun koulutukseen hakeudutaan vasta normaalin peruskoulun jälkeen, shikomi-vaihe kestää vain muutaman kuukauden.

Geisha aloittaa uransa shikomi-harjoittelijana (仕込しこみ shikomi) nykyään vasta noin 15-vuotiaana tai vanhempana, koska okiyat edellyttävät maikokokelaidensa suorittaneen vähintään peruskoulun loppuun. Shikomi voi alueensa, okiyansa ja valintansa mukaan pukeutua joko tavalliseen kimonoon tai länsimaisiin vaatteisiin. Shikomi avustaa palvelijan tavoin maikoja ja geishoja näiden askareissa ja oppii samalla ammatin vaatiman etiketin. Tämä vaihe on lyhentynyt ajan myötä ja nykyisin kestää yleensä kuukauden.

Minarai

Kun shikomivaihe on ohi, tytöstä tulee minarai-harjoittelija (見習みならい minarai). Termi tarkoittaa katsomalla oppimista. Minarai puetaan melkein samoin kuin maiko, mutta asuissa on joitakin merkittäviä eroja, joista obin darari-solmun lyhyemmät "hännät" on helppo huomata. Myös kimonon hihat ovat maikon hihoja lyhyemmät. Minarain tukka laitetaan maikojen wareshinobu-nutturalle. Minarai saa tulla kokeneempiensa kanssa töihin, mutta hänen ei odoteta viihdyttävän vieraita.

Maiko

Kaksi maikoa esittämässä Gion kouta -tanssia.

Kun minarai on oppinut tarpeeksi, hänestä tulee maiko (舞妓まいこ). Ensimmäisellä päivällä maikona on oma nimityksensä, misedashi (店みせ棚だな tai 見世みせ棚だな), joka tarkoittaa myytäväksi esillä olemista. Maikolla on harjoittelunsa tukena ohjaava geisha, oneesan eli isosisko, jonka seurassa hän käy töissä. Isosiskon saadessaan maiko saa myös oman geishanimensä, jota hän tulee käyttämään koko uransa ajan. Osa nimestä on tavallisesti otettu isosiskon nimestä. Ennen nimi vaihtui virallisestikin geishanimeksi, nykyään se on vain eräänlainen taiteilijanimi.

Maikot käyvät läpi kuusi koulutusvaihetta ennen geishaksi valmistumista. Kolmannesta vaiheesta neljänteen siirtymisellä on oma nimensä, mizuage (水揚みずあげ, みずあげ; "vedestä nostaminen").

Koulutukseen kuuluu runsaasti erilaisia oppitunteja. Tärkeitä aiheita ovat erityisesti perinteinen musiikki, jota soitetaan muiden muassa fue-huilulla, telineessä pidettävällä Shime-daiko-rummulla ja olkapäällä pidettävällä ko-tsuzumi-rummuilla ja etenkin kolmikielisellä shamisenilla. Lisäksi opiskellaan perinteisiä laulutyylejä, perinteistä tanssia ja japanilaista teeseremoniaa. Lisäksi tärkeä osa koulutusta on kiertely vanhempien geishojen mukana juhlissa ("ozashiki"), joissa maiko oppii keskustelutaitoja ja esiintymistä. Ozashikeissa maikot useimmiten esittävät tanssia ja seuraavat keskustelua.

Maikon tanssiesitys

Noin 20 vuoden iässä maiko päättää, haluaako hän tulla geishaksi vai ei. Jos maiko menee naimisiin, hän ei voi jatkaa työtään maikona eikä edetä geishaksi. Geishaksi tulemisen seremonia on nimeltään erikae, joka tarkoittaa sananmukaisesti kauluksen kääntämistä. Tämä viittaa aikaan tai hetkeen, jolloin maiko vaihtaa pukuunsa kuuluvan punaisen kauluksen geishalle kuuluvaan valkoiseen.

Ulkonäkö

Maiko kävelyllä vapaa-ajallaan.

Maikon tulee koko koulutuksensa ajan, myös vapaa-ajallaan, pukeutua kimonoon ja pitää hiuksensa Edo-kauden tyyliin vahalla kammattuna, jotta hän oppisi esiintymään niissä luontevasti. Maikojen hyvin koristeellinen asu on yleinen kohde kaikenlaisessa Japania kuvaavassa materiaalissa, mainoksissa tai matkailuesitteissä. Tosin usein kuvan sanotaan esittävän geishaa tai vain "kimonoa".

Vaatetus

Työajan ulkopuolella kimono on tavallista mallia. Edustustilanteissa maiko pukeutuu pitkähihaiseen furisode-kimonoon, johon tavallisista furisodeista poiketen on ommeltu laskokset harteille ja hihoihin. Kyseessä on vanha lasten kimonoissa käytetty tapa, koska ennen vanhaan tytön kimono hankittiin ylisuurena ja sitä pienennettiin laskoksilla lapsen kasvun mukaan. Furisode-hihojen symbolismia korostetaan erityisessä tanssiessa, ja monet tanssiliikkeet perustuvatkin tarinan kerrontaan pitkien hihojen avulla.

Geiko ja maiko vierekkäin. Geikolla on maikoon verrattuna hillitympi tyyli.

Maikon asuun kuuluu myös lukuisia muita "lapsellisia" piirteitä, kuten korkealle ja tiukasti kiedottu obi, kirkkaat värit ja runsaat kuviot, leveään kulmaan asetellut kimonon kaulukset, runsaat roikkuvat hiuskoristeet sekä korkeat okobo-getat. Usein obin ympäri sidottavaan obijime-nyöriin kiinnitetään vielä eräänlainen koristeellinen solki, obidome. Myös obidome kuuluu nuoren maikon jokapäiväiseen asuun.

Maikon kimonoasuun kuuluu aluskimono, joka näkyy kun helmaa kannetaan ulkona kädessä. Siihen kuuluu punavalkoinen, kirjailtu kauluksensuojus (han'eri). Han'erin väri riippuu maikon koulutuksen asteesta: mitä lähempänä hän on geishaksi etenemistä, "eri-kaea", sitä enemmän valkoista on suhteessa punaisen määrään. Asuun kuuluvat myös roikkuva obin solmu (darari-musubi), punainen obiage ja kampaukseen kiinnitetyt, vuodenaikaan sopivat koristeet (kanzashi).

Ehostus

Gionin alueen maiko Kiotossa. Punaamaton ylähuuli ja runsaat hiuskoristeet viittaavat melko varhaiseen koulutusvaiheeseen. Vihreä rengasmainen koriste osoittaa hänen kuuluvan Gionin hanamachiin.

Maikon meikki poikkeaa hieman geishan meikistä. Koska maiko ei käytä peruukkia, hiusrajaan jätetään ohut maalaamaton raja, minkä tarkoituksena on myös saada ehostus muistuttamaan perinteistä nō-teatterin naamiota. Nuori, vasta-alkanut maiko maalaa vain osan alahuulestaan punaiseksi. Koulutuksessa edistymisen myötä myös huulien maalattu alue kasvaa. Ensimmäisenä kahtena vuotenaan maiko käyttää melko voimakasta vaaleanpunaista sävyä poskiensa ja silmiensä alueella, myöhemmin vähemmän ja vaaleampaa. Maikojen meikissä punaiset ovat enemmän vaaleanpunertavia, "kirsikankukan sävyjä".

Sekä geishalle että maikolle jätetään maalaamaton kaksihaarainen alue niskaan. Nämä kapeat kaistat paljasta ihoa korostavat niskaa ja kiihottavat mielikuvitusta, luoden näin selkeän eroottisen vaikutelman^[lähde? ]. Juhlallisimpia tilaisuuksia ja aikoja varten maalaamaton alue tehdään kolmihaaraiseksi.

Hiukset

Maikon hiustyylit vaihtuvat hänen edetessään geishaksi, ja monimutkaisiin hiuslaitteisiin liittyy oma symboliikkansa. Hiustyylit ovat näyttäviä, ja ne muotoillaan maikon omista hiuksistaan. Nykypäivänä avuksi käytetään myös hiuslisäkkeitä. Hiukset muotoillaan perinteisesti vahalla ja kammalla. Maiko käy huoltamassa kampauksensa parin viikon välein. Nukkuessaan maikot tukevat niskansa pieneen niskatukeen, jotta kampaus pysyisi siistinä. Ennen, kun maikon koulutus aloitettiin jo varhain, oikea nukkumistyyli opeteltiin levittämällä riisiä tyynyn ympärille. Jos maiko siirtyi väärään asentoon, riisit tarttuivat kampauksen vahaan.^[ ]

• Wareshinobu, "halkaistu persikka" on hiustyyli, jota maikot käyttävät ensimmäisinä kolmena maiko-vuotenaan. Wareshinobulla on perinteisesti hyvin eroottinen merkitys, johtuen punaisesta nauhasta, jolla kampauksen päällä oleva uiwata-nuttura sidotaan.
• Ofuku on hiustyyli, jota maikot käyttävät viimeisinä kahtena maiko-vuotenaan.
• Sakko on hiustyyli, jota maikot käyttävät kaksi viikkoa ennen geishaksi siirtymistään.
• Kahtena viimeisenä maiko-vuotenaan maikoilla on oikeus käyttää erityisiä hiustyylejä. Katsuyama-tyyliä käytetään Gion-juhlan aikana heinäkuussa. Yakko-shimada on tyyli, jota vanhempi maiko käyttää uuden vuoden ja Setsubun-juhlan aikaan, sekä 1. elokuuta Hassaku-juhlassa.
• Kioton Pontochō-geishakorttelin maikoilla on omat hiustyylinsä: Umemodoki, Oshidori no Hina, Osabune, Mizu guruma ja Ikiguruma.

• 
  Wareshinobu
• 
  Ofuku (etualalla).
• 
  Sakkō
• 
  Sakkō takapuolelta.

Näyttävä, viehättävä ulkomuoto on näissä hiustyyleissä tärkeintä. Kampaukset koristellaan kanzashi-hiuskoristein, jotka valmistetaan esimerkiksi puusta, lasista, silkistä, jalometalleista ja kilpikonnankuoresta. Hiuskoristeet noudattavat tiukasti erilaisia sääntöjä, jotka liittyvät asuun, ikään, tapahtumaan, hiustyylin ja erityisesti vuodenaikaan, päivään ja kuukauteen. Nuorten maikojen hiuskoristeet ovat erityisen näyttäviä, suuria ja värikkäitä. Ne tehdään useimmiten silkistä. Monet mallit perustuvat luonnonkukkiin. Kevät on erityistä juhla-aikaa geishoille ja maikoille, ja silloin aiheena sekä kimonoissa että hiuskoristeissa ovat tavallisesti kirsikankukkia. Maikojen hiuskoristeille erityispiirteisiä ovat runsaat taitelluista silkkikolmioista kootut koristeet (tsumami kanzashi) ja hopeiset, kilisevät koristeet (bira-bira kanzashi), joiden ollaan sanottu tuovan onnea. Maikojen hiuskoristeet vähenevät ja muuttuvat hillitymmiksi ajan myötä. Tavallisimpia ovat puusta tai luusta tehdyt kushi-koristekammat.

Kirjallisuutta

• Geisha - Liza Dalby
• Geisha - The Secret history of a vanishing world - Lesley Downer
• Geisha - A living tradition - Kyoko Aihara

Aiheesta muualla

• Karyukai (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Geisha - My Story (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Immortal Geisha (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• e-koito.com (Arkistoitu – Internet Archive) (japaniksi)