Cadillac

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cadillac Motor Car Division
Perustettu 1902
Avainhenkilöt Steve Carlisle
Kotipaikka Warren, Michigan, Yhdysvallat
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet henkilöautot
Omistaja General Motors
Kotisivu www.cadillac.com

Cadillac Motor Car Division on yhdysvaltalainen luksusautomerkki, joka on osa General Motorsia. Sen päämarkkina-alue on Yhdysvallat, Kanada ja Kiina.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900–1940-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cadillac Tonneau 1903

Cadillac Motor Car Division aloitti autojen valmistuksen vuonna 1902, jolloin yritys perustettiin Henry Fordin toisen epäonnistuneen yrityksen jäljiltä. (Ford onnistui vasta kolmannella kerralla, jolloin hän perusti Ford Motor Companyn). Cadillacin takana oli Henry Martyn Leland (1843–1932)[1], jonka omistama moottori- ja vaihteistotehdas oli toimittanut tuotteitaan muun muassa Oldsmobilelle. Kun Oldsdmobile ei halunnut ostaa Lelandin uutta moottoriratkaisua, tämä tarjosi sitä Henry Ford Companylle mutta ehdotti samalla kokonaan uuden yhtiön perustamista uudella moottorilla varustetulle autolle. Ehdotus otettiin vastaan lyhyellä miettimisajalla.[2] Tuotannon alkaessa Fordin viimeisin alusta yhdistettiin Lelandin yksisylinteriseen moottoriin. Uuden auton nimeksi tuli Cadillac, joka nimettiin Detroitin perustajan ranskalaisen tutkimusmatkailija Antoine de la Mothe Cadillacin mukaan. Cadillacin klassinen tunnus on muokattu de la Mothe Cadillac -suvun nelikenttäisestä vaakunasta. Sen ensimmäisessä ja neljännessä kentässä esiintyvät linnut ovat rastaita, ja toinen ja kolmas kenttä kuvaavat suvun laajoja viljelysmaita.

Leland esitteli ensimmäisen Cadillacin New Yorkin Auto Show’ssa, seuraavana vuonna. Sen yksisylinterinen moottori kehitti kymmenen hevosvoimaa, ja auton hinta oli 750 dollaria.[3]

Cadillac 1929

Ensimmäisen vuoden aikana Cadillacin tuotantolinjoilla valmistettiin lähes 2500 autoa, joka oli tuolla aikakaudella hyvä saavutus. Leland otti täyden johtajuuden Cadillacin johdossa, ja lujitti merkin mainetta amerikkalaisten laatuautojen joukossa. Kesällä 1909 uudelleen muotoutunut General Motors osti Cadillac Automobile Companyn 4,5 miljoonalla dollarilla. Autoalan johjtava pioneeri ja GM:n uudelleenorganisoija William C. Durant oli jo aiemmin ostanut Buickin ja Oldsmobilen, ja taivutti Lelandin myymään Cadillacin. Leland itse sai jäädä GM.n hallintoon, ja hänelle jäi vastuu tuotannosta.[4]

Ensimmäinen V8-moottori asennettiin Cadillaceihin vuonna 1915.[4] Toisen maailmansodan jälkeen Cadillac säilytti paikkansa amerikkalaisten loistoautojen kärjessä. Vaikka mallit olivat vuodelta 1942, Cadillac kilpaili menestyksekkäästi myyntilistoilla luksusautoja valmistavan Packardin kanssa[5] Vuonna 1948 Cadillacin takalokasuojiin muotoiltiin evät, jotka olivat aluksi vain Cadillacin tuntomerkkinä mutta saivat myöhemmin aikaan ympäri maailmaa levinneen siipivillityksen. Silloinen media kutsui eviä "sivuperäsimiksi" sodanaikuisen hävittäjälentokoneen Lockheed P-38 Lightningin inspiroimana.[6] Ostajat mieltyivät Cadillacin innovaatiseen muotoiluun ja vuonna 1950 merkin vuosimyynti ylitti 100 000 autoa.[7]

1950-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cadillac 1959 - 1950-luvun amerikkalaisuuden symboli

1950-luvun alussa Cadillacin suosio vahvistui entisestään ja muut luksusmerkit Packard, Lincoln ja Chrysler Imperial eivät edes yhdessä yltäneet lähellekään Cadillacien vuosittaisia myyntituloksia. Vuonna 1952 Korean sota pudotti amerikkalaisautojen valmistusmääriä, ja osa Cadillacin tuotantolinjoista valmisti M41 Walker Bulldog-panssarivaunuja.[8] Myyntimäärien notkahdus oli kuitenkin hyvin pieni, ja lisäksi Cadillac lisäsi mallistoaan kahdella uutuudella. Vuonna 1952 esiteltiin 75-sarja, joka tarjosi myös 7-paikkaisen Limousine-korimallin.[9] Vuotta myöhemmin Cadillac toi mallistonsa huipulle Eldoradon, joka kaikkinaisella hienostuneisuudellaan ja tyylikkyydellään lisäsi entisestään merkin arvostusta.[8]

Vaikka Cadillac kasvatti myyntiään tasaiseen tahtiin, siihen kohdistui myös kritiikkiä. Vuonna 1957 malliston kalliimpaan Eldoradoon lisävarusteena saatava ilmajousitus ei vastannut odotuksia. Järjestelmä oli vuotoaltis ja asiakkaat halusivat mieluummin perinteisen jousituksen.[10] Vuonna 1959 Cadillacit uusiutuivat lähes täysin ja tästä mallivuodesta tuli merkin tunnetuin. Pitkät ja nousevat "peräsiivet" tekivät 6 metriä pitkästä autosta koko 1950-luvun amerikkalaisuuden symbolin.[11][12] Vuoden 1959 Cadillaceja myytiin 142 272 kappaletta.[13]

1960–1970-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cadillac Eldorado vuodelta 1976.

1960-luvulla amerikkalaisen autoteollisuuden siipivillitys alkoi hiipua ja vuosikymmenen puolessa välissä se oli ohi. Cadillac teki alkuvuosien aikana melko maltillisia uudistuksia, joihin sisältyivät jäähdytysritilän ja peräsiipien vuosittaiset muodonmuutokset. Vuonna 1961 Cadillac luopui paljon kritiikkiä saaneestaan ilmajousituksestaan ja vuonna 1953 tulleesta panoraamatuulilasistaan.[14] Myös kromilistojen osuutta vähennettiin ja Cadillacien korit muuttuivat suoraviivaisempaan suuntaan. Merkin myynti säilyi hyvänä ja hintojen nousun olessa maltillista Cadillac tarjosi hyvän vastineen rahalle.[15] Esimerkiksi vuonna 1965 rekisteröitiin lähes 200 000 Cadillacia.[16]

Vuonna 1967 Cadillacin Eldorado-malli siirtyi etuvetoon, vuotta aiemmin esitellyn Oldsmobile Toronadon inspiroimana.[17][18]

Vuonna 1972 Cadillac valmisti 267 000 autoa ja juhli samalla merkin 70-vuotista taivalta. Eräs tämän tuotantovuoden autoista - Cadillac Fleetwood Eldorado Coupe lahjoitettiin Neuvostoliiton presidentti Leonid Brezhneville Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin toivomuksesta.[16] Vaikka Cadillac luopui osasta innovaatioitaan ja muuttui konservatiivisempaan suuntaan sen myynti nousi seuraavan vuoden aikana 300 000:n autoon. Cadillacien kehittynyt teknologia tavoitti ostajat myös vuonna 1975 ja General Motorsin lisääntyvät turvavarusteet kuten teräsvyörenkaat ja turvatyyny oli saatavilla Cadillacin huippumalleihin.[16]

Saman vuoden puolivälissä Cadillac lanseerasi uuden Seville-mallin, joka oli ensimmäinen eurooppalaisen mittapuun mukaan tehty Cadillac. Se oli yli puoli metriä muita Cadillaceja lyhyempi ja sen 12 000:n dollarin perushintaan sisältyi lähes täydellinen vakiovarustus.[19] Seville saavutti välittömästi suuren suosion ja sitä myytiin puolen vuoden aikana 16 355 kappaletta.[16]

1970-luvun jälkipuolen energiakriisi jätti pysyvät jälkensä myös Cadillaciin. Vuonna 1977 merkki pienensi malliensa ulkomittoja huomattavasti ja autot kevenivät lähes 500 kilogrammaa. Samalla myös voimakkaiden V8-moottorien aika oli ohi. 5 700 cm³ - 7 000 cm³ moottorien tehot laskivat 180 - 215 hevosvoiman välille.[20] Vuonna 1978 Cadillaciin oli saatavana ensimmäinen ajotietokone ja Oldsmobilen valmistama dieselmoottori.[21]

1980-luvusta eteenpäin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cadillac Escalade vuodelta 1999.

1980-luvun kiristyvien automarkkinoiden paineessa Cadillac ei kilpaillut pelkillä henkilöautoillaan vaan kasvatti tarjontaansa lanseeraamalla vuonna 1986 kaksipaikkaisen Allanté-mallin, jota valmistettiin vuoteen 1993. Vuonna 1999 Cadillac esitteli mallistonsa yläpäähän Cadillac Escaladen, joka oli merkin uusi aluevaltaus maasturien kategoriassa.[22] Vuonna 2006 GM toi markkinoille uuden Cadillac BLSn, joka pohjautui teknisesti Saab 9-3:een. BLS valmistettiin Ruotsissa Saabin Trollhättanin tehtaalla koska Saab kuului General Motors –konserniin.[23] BLS oli ulkomitoiltaan pienin Cadillac ja sitä oli saatavana sedanina ja farmarina. Auton menestys kuitenkin jäi vaatimattomaksi Euroopan markkinoilla ja sen valmistus Ruotsissa lopetettiin vuonna 2009.[24]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Cadillac on ollut huomattavasti kalliimpi kuin muut yhdysvaltalaiset autot. 1930-luvulla yhden Cadillacin hinnalla sai kaksi Buickia. Cadillaceja on ollut edustuskäytössä muun muassa valtioneuvostolla ja muutamilla suuryrityksillä, kuten Paraisten Kalkki Oy:llä ja Lapuan patruunatehdas Oy:llä. Suomeen on jälkikäteen tuotu vanhoja Cadillaceja muun muassa Ruotsista, jossa niitä on ollut esimerkiksi hovin käytössä.[25]

Ensimmäisen kerran Cadillac hankittiin tasavallan presidentin virka-autoksi vuonna 1930 Lauri Kr. Relanderin kaudella. Toinen Cadillac tuli samaan käyttöön vuonna 1936 P. E. Svinhufvudin virkakaudella. Kumpaakin autoa käyttivät myös Kyösti Kallio, Risto Ryti ja Gustaf Mannerheim. Seuraavat kaksi Cadillacia ostettiin J. K. Paasikiven virkakaudella vuosina 1950 ja 1952. Urho Kekkosen pitkän kauden aikana presidentin virka-autoksi tuli kolme Cadillacia vuosina 1962, 1968 ja 1979. Toistaiseksi viimeinen presidentin virka-autoksi tullut Cadillac hankittiin Mauno Koiviston kaudella vuonna 1985.[26]

Suomessa vanhojen Cadillac-autojen perinnettä tallentaa Cadillac Club of Finland.

Mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallivuoden 2021 Escalade.

Tulevat mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cadillac Lyriq.

Entiset mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cadillac Eldorado.
Cadillac Seville.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Auto Editors of Consumed Guide: Automobiles of The 50's. Publications Internationa, 1983. ISBN 0-7853-0110-0 (englanniksi)
  • Burness, Tad: American Car Spotters Guide 1940 - 1965. Motorbooks Intl; Rev Enl edition, 1978. ISBN 978-0879380571 (englanniksi)
  • Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274 (englanniksi)
  • Kelly, Flory J.: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295 (englanniksi)
  • Lacey, Robert.: Ford: The Men and the Machine. Little, Brown & Company, 1986. ISBN 978-0-316-51166-7 (englanniksi)
  • Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50's. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3 (englanniksi)
  • Wilson, Quentin: Suuri autokirja: Legendaariset autot. readme.fi, 2014. ISBN 9789522208651 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Henry Martyn Leland American engineer and manufacturer global.britannica.com. Viitattu 21.7. 2015. (englanniksi)
  2. ↑ Lacey 1986 s. 60 - 61.
  3. ↑ History of the Cadillac Motor Car modifiedcadillac.org. Viitattu 21.7. 2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b General Motors buys Cadillac history.com. Viitattu 21.7. 2015. (englanniksi)
  5. ↑ Gunnell 1978. s. 93.
  6. ↑ Kelly 2008. s. 130.
  7. ↑ Gunnell 1978 97 - 98.
  8. ↑ a b Langworth 1989 s. 29.
  9. ↑ Autoeditors 1993. 12.
  10. ↑ Autoeditors 1993. 13.
  11. ↑ Wilson 2014. s. 106.
  12. ↑ Kelly 2008. s. 944.
  13. ↑ Gunnell 1978, s. 106.
  14. ↑ Gunnell 1978, s. 107.
  15. ↑ 1963 Cadillac motorera.com. Viitattu 1.8. 2015. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d Gunnell 1978, s. 123.
  17. ↑ Cadillac historia 1902-1979 cadillacclub.fi. Arkistoitu 10.8.2015. Viitattu 1.8. 2015..
  18. ↑ 1967 Cadillac motorera.com. Viitattu 1.8. 2015. (englanniksi)
  19. ↑ Gunnell 1978, s. 122.
  20. ↑ 1978 Cadillac motorera.com. Viitattu 3.8. 2015. (englanniksi)
  21. ↑ 1978 Cadillac motorera.com. Viitattu 3.8. 2015. (englanniksi)
  22. ↑ 1999 Cadillac motorera.com. Viitattu 3.8. 2015. (englanniksi)
  23. ↑ Koeajossa Cadillac BLS 1.9D Elegance ajovalo.net. Viitattu 3.8. 2015. (englanniksi)
  24. ↑ It's the End of the Line for the Cadillac BLS in Europe web.archive.org. Arkistoitu 21.8.2009. Viitattu 3.8. 2015. (englanniksi)
  25. ↑ Leila Suutarinen (toim.): Vehoniemeläinen 9/1991, s. 27. Kangasala: Vehoniemen automuseo, 1991.
  26. ↑ Kimmo Levä (toim.): Pyörillä kuormat kulkevat: Mobilia-vuosikirja 1996, s. 74–81. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cadillac&oldid=22588821”