Edvard Munch

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edvard Munch
Edvard Munch vuonna 1921.
Edvard Munch vuonna 1921.
Henkilötiedot
Syntynyt12. joulukuuta 1863
Løten, Hedmark, Norja
Kuollut23. tammikuuta 1944 (80 vuotta)
Oslo, Norja
Kansalaisuus norjalainen
Taiteilija
Taidesuuntaus
Kuuluisimpia töitä Huuto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Edvard Munch osti vuonna 1897 Åsgårdstrandista talon kesäasunnoksi. Talossa on nyt museo.

Edvard Munch (/ˈmuŋk/, norj. [ˈɛ̀dvɑɖ ˈmʊŋk]; 12. joulukuuta 1863 Ådalsbruk, Løten – 23. tammikuuta 1944 Oslo) oli norjalainen taidemaalari.[1] Hän on Norjan kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita säveltäjä Edvard Griegin, kuvanveistäjä Gustav Vigelandin ja kirjailija Henrik Ibsenin ohella. Munchin laajassa tuotannossa on kosketuskohtia useisiin taidesuuntauksiin, kuten symbolismiin, ekspressionismiin, impressionismiin ja jugendiin. Munchin psykologiset aiheet on nähty alkusysäyksenä Saksan 1900-luvun alun ekspressionistiselle suuntaukselle.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard Munchin vanhemmat olivat Laura Catherine Bjølstad ja lääkäri Christian Munch. Edvardilla oli vanhempi sisar Johanne Sophie ja kolme nuorempaa sisarusta: Peter Andreas, Laura Catherine ja Inger Marie. Hänen setänsä oli historioitsija Peter Andreas Munch. Perhe muutti Løtenista Kristianiaan (nykyisin Oslo) vuonna 1864.

Edvardin äiti kuoli tuberkuloosiin vuonna 1868, kuten myös Edvardin sisar Sophie vuonna 1877. Äidin kuoleman jälkeen Munchin sisaruksia huolsi heidän isänsä ja äidin sisko Karen. Isän suhdetta lapsiinsa varjosti hermostunut luonne ja kiivas uskonnollisuus. Taiteilijan traaginen lapsuus vaikutti hänen tapaansa käsitellä aiheitaan hyvin intensiivisesti. Hänen tiedetään sanoneen: ”Sairaus, hulluus ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoani, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni.”[1]

Vuonna 1879 Munch aloitti insinööriopintonsa, mutta jo vuonna 1881 hän siirtyi opiskelijaksi Kristianian kuninkaalliseen taide- ja suunnittelukouluun. Vuonna 1885 hän matkusti Ranskaan. Hän vietti vuosina 1892–1908 pitkiä aikoja Pariisissa ja Berliinissä. Berliinissä Munch liikkui skandinaavisten taiteilijoiden suosimassa Zum schwarzen Ferkel -piirissä ja ystävystyi Akseli Gallen-Kallelan kanssa. Kesiään Munch vietti Åsgårdstrandissa, josta hän osti oman talon vuonna 1897. Åsgårdstrand oli tärkeä Munchin tuotannon kannalta, koska monet hänen teossarjansa Elämänfriisi pääteoksista sijoittuvat tämän pienen paikkakunnan merenrantamaisemiin. Nykyään Munchin omistama talo toimii museona.

Elämänsä aikana Munch piti lukuisia näyttelyitä Norjan lisäksi erityisesti Saksassa.

Munch kuoli 23. tammikuuta 1944 kotonaan Ekelyssä, jonne taiteilija oli muuttanut vuonna 1916.[2] Munchin hauta sijaitsee Oslossa Vår Frelsers -hautausmaalla lähellä Ibsenin ja Bjørnsonin hautoja.[3] Haudalle on pystytetty Arne Durbanin tekemä veistos. Veistos varastettiin vuonna 2011[4] mutta saatiin myöhemmin takaisin. lähde?

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munchin tunnetuin teos on Huuto (1893). Se kuuluu laajempaan teossarjaan Elämänfriisi, jossa on neljä pääteemaa: 1. rakkauden siemen, 2. rakkaus, joka kukoistaa ja kuolee, 3. elämisen ahdistus ja 4. kuolema. Alkuperäisessä vuoden 1893 sarjassa oli kuusi teosta, mutta sarja kasvoi 22-osaiseksi. Munch päivitti sitä jatkuvasti, ja jos joku teos myytiin, hän maalasi sen tilalle uuden.[1]

Huudon lisäksi Munchin tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat esimerkiksi Sairas lapsi (muotokuva sisaresta Sophiesta, joka oli kuollut yhdeksän vuotta aiemmin), Puberteetti, Madonna, Tuhkat, Vampyyri, Melankolia, Ilta Karl Johanilla, Elämäntanssi ja Tyttöjä sillalla.

Vuosikymmenten kuluessa Munch teki monista aiheistaan lukuisia erilaisia versioita, maalauksia, grafiikkaa ja piirroksia, ja hän käsitteli teostensa aiheita myös tekstuaalisesti. Munchin ura taiteilijana kesti yli 60 vuotta. Uransa alkuvaiheessa Munchin tuotantoa leimasi realismi, mutta myöhemmin hänen ilmaisunsa sai syntetis-symbolistisia piirteitä, ja 1900-luvun alkupuolella Munchin maalausten tumma värimaailma kirkastui. Käännekohta positiivisempiin mutta vähemmän intensiivisiin töihin on ajoitettu vuosiin 1908–1909, jolloin Munch koki hermoromahduksen.[1] Munchin teoksissa on joukko tiheästi toistuvia symboleita, kuten aurinko, kuunpylväs, naisen tuulessa hulmuavat hiukset ja elämänpuu.

Uransa aikana Munch maalasi myös lukuisia muotokuvia ja teki julkisia monumentaaliteoksia esimerkiksi suklaatehdas Frejalle, Oslon kaupungintalolle ja Oslon yliopistolle[1]. Munch oli hyvin kiinnostunut aikansa kirjallisuudesta ja luki Ibseniä ja Dostojevskia, jonka teokset ilmestyivät norjaksi 1880-luvulla.[5] Hän teki ja suunnitteli kuvituksia esimerkiksi Ibsenin, Charles Baudelairen ja Maurice Maeterlinckin näytelmiin. Kirjallisuuden lisäksi taiteilija oli erittäin kiinnostunut oman aikansa tieteellisestä keskustelusta, erityisesti psyko-fysiologiasta.

Munch harrasti myös valokuvausta. Hän testamenttasi Oslon kaupungille noin 1 100 maalausta, 15 500 grafiikan vedosta, 4 700 piirrosta ja vesivärimaalausta sekä kuusi veistosta, ja suuri osa lahjoituksesta on näytteillä Munch-museossa, Oslossa.[6] Myös Norjan kansallismuseolla on omistuksessaan monia Munchin keskeisiä töitä.[7]

Elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Watkins ohjasi vuonna 1974 televisio-elokuvan Edvard Munch. Se palkittiin parhaana ulkomaalaisen elokuvana brittiläisessä BAFTA-gaalassa.[8]

Muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boeing 737, jonka pyrstöön Munchin kuva on maalattu.

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Munchin kuvan kahden koneensa pyrstöön. Toinen koneista on Boeing 737-800[9] ja toinen Boeing 787-8.[10] Munchin kuva on ollut aiemmin myös yhtiön Boeing 737-300 -koneen pyrstössä.[11]

Vuonna 2001 julkaistussa 1000 Norjan kruunun setelissä oli etupuolella Munchin muotokuva ja kääntöpuolella osa hänen maalauksestaan Solen. Seteli jäi pois käytöstä vuonna 2020.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Edvard Munch Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.7.2014.
  2. ↑ Ekely Munch 150. Arkistoitu 17.8.2014. Viitattu 23.7.2014.
  3. ↑ Vår Frelsers gravlund Oslo Kommune. Viitattu 23.7.2014.
  4. ↑ Munch-byste stjålet fra Vår Frelsers gravlund Aftenposten. Viitattu 23.7.2014.
  5. ↑ Jacobsen, Lasee: Edvard Munch’s Own Publications e-munch. Viitattu 23.7.2014.
  6. ↑ The Munch Museum Tine at Munch. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 23.7.2014.
  7. ↑ Edvard Munch in the National Museum Nasjonalmuseet. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 23.7.2014.
  8. ↑ Winner of ”Best Foreign Programme” at the 1977 BAFTA TV Awards. Fandor. Arkistoitu 12.7.2014. Viitattu 23.7.2014.
  9. ↑ EI-GBB Norwegian Air International Boeing 737-86N(WL) Planespotters. Viitattu 13.2.2018. (englanniksi)
  10. ↑ LN-LNG Norwegian Long Haul Boeing 787-8 Dreamliner Planespotters. Viitattu 13.2.2018. (englanniksi)
  11. ↑ LN-KKS Norwegian Air Shuttle Boeing 737-300 Planespotters. Viitattu 13.2.2018. (englanniksi)
  12. ↑ 1000-kroneseddel Norges Bank. Viitattu 25.9.2022. (norjaksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sarajas-Korte, S. (1966). Suomen varhaissymbolismi ja sen lähteet. Tutkielma Suomen maalaustaiteesta 1891–1895. Helsinki: Otava.
  • Stang, R. (1977/1980). Edvard Munch. Ihminen ja taiteilija. (suomentaja M. Kilpi). Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY. (Edvard Munch. Mennesket og kunstneren, 1977).

Vieraskielinen kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bruteig, M.: Munch. Drawings. (Transl. by Sutcliffe, H.) Brussels, Oslo: Musée d’lxelles, The Munch Museum, 2004. (englanniksi)
  • Cordulack. S. W. (2002). Edvard Munch and the physiology of symbolism. London: Associated University Presses.
  • Eggum, A. (1983/1995). Edvard Munch. Malerier, skisser og studier. Oslo: Stenersen.
  • Eggum, A. (1990/2000). Edvard Munch. Livsfrisen fra maleri til grafikk. Oslo: Stenersen.
  • Guleng, M. B., Sauge, B. & Steihaug J.-O. (Eds.) (2013). Edvard Munch 1963-1944. Oslo: Munch Museum & National Museum.
  • Heller, R. (1984). Munch: His Life and Work. London: Murray.
  • Heller, R. (1973). Edvard Munch: The Scream. London: Allen Lane, The Penguin Press.
  • Kuuva, S. (2010). Symbol, Munch and Creativity. Metabolism of Visual Symbols. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
  • Stenersen, R. (1945). Edvard Munch. Nærbilde av et geni. Oslo: Gyldendal Norsk Forlag.
  • Woll, G. (2001): Edvard Munch. The Complete Graphic Works, Harry N. Abrams / Munch-Museet.
  • Woll, G. (2009). Edvard Munch: Complete Paintings: Catalogue Raisonné 4v. London: Thames & Hudson.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Edvard_Munch&oldid=22154734”