Gaetano Donizetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gaetano Donizetti

Domenico Gaetano Maria Donizetti (29. marraskuuta 1797 Bergamo – 8. huhtikuuta 1848 Bergamo) oli italialainen säveltäjä, joka tunnetaan pääasiallisesti oopperoistaan.[1] Hän on kuitenkin säveltänyt myös muuta musiikkia, muun muassa kirkkomusiikkia, muutaman jousikvarteton sekä joitakin orkesteriteoksia. Hän on yhdessä Gioacchino Rossinin ja Vincenzo Bellinin kanssa yksi kolmesta suuresta bel canto -säveltäjästä.[2]

Lyhyt elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja opiskeluajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donizetti syntyi köyhään perheeseen, jolla ei ollut musiikkitaustaa. Hän pääsi kuitenkin ensimmäisten joukossa oppilaaksi Simon Mayrin perustamaan hyväntekeväisyyspohjalla toimivaan kouluun.[3] Mayr opetti häntä kokonaisen vuosikymmenen vaatimatta kertaakaan maksua palveluksistaan. Bergamolainen köyhä opiskelija oli pakotettu tarttumaan jokaiseen sävellystyöhön mitä hänelle vain tarjottiin - lopulta Mayrin työ venetsialaisten oopperakomppanioiden ylipuhumisessa tuotti tulosta ja Donizetti sai hieman nimeä.

Nousu menestykseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oopperasta Lemmenjuoma (L'elisir d'amore), laulaja Enrico Caruso 26. marraskuuta 1911 Victor Talking Machine Companylle.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Napolilaisille teattereille sävelletyt koomiset oopperat kiinnittivät La Scalan huomion ja hänet palkattiin säveltämään milanolaiselle teatterille Anna Bolena, ooppera josta tuli hänen ensimmäinen kansainvälinen menestyksensä. Kaksi vuotta myöhemmin, 1832, hän sävelsi ensimmäisen suurmenestyksen saavuttaneen komediansa, Lemmenjuoman. Tämän perään Donizetti tuotti kolme loisteliasta vakavaa työtä, Lucrezia Borgian, Maria Stuardan ja Lucia di Lammermoorin. 1830-luvun lopussa hän oli Italian ykkössäveltäjä.

Vuoden 1838 hänen kärsivällisyytensä italialaisten sensoreiden kanssa alkoi kuitenkin olla vähissä. Poliuton jouduttua sensuurin kynsiin ensi-iltaa edeltävissä harjoituksissa Donizetti alkoi pohtia muuttoa Ranskaan. Myöhemmin samana vuonna Mercadanten tultua hänen sijastaan nimetyksi Napolin konservatorion johtajaksi, Donizetin mitta oli täynnä ja hän pakkasi laukkunsa.

Pariisin ja Wienin vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyväksyntä Pariisin piireissä ei tullut tuosta vain, mutta vuonna 1840 Donizetti löi läpi myös Ranskan pääkaupungissa hänen koomisen oopperansa Rykmentin tytär ('La fille du régiment') ja grand opéransa La favorite saatua ensiesityksensä. Molemmat nousivat suureen suosioon. Vuonna 1842 hänet nimitettiin Hofkapellmeisteriksi Habsburgien hoviin Wieniin ja jonkin aikaa, sairastelustaan huolimatta, säveltäjä pystyi jakamaan aikansa kahden kaupungin välillä. Vuonna 1843 hän sävelsi mestarillisen koomisen oopperan Don Pasquale.[3]

Viimeiset ajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1844 Donizetti oli vakavasti sairas ja hänet suljettiin Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan laitokseen. Siellä häntä kävi katsomassa Heinrich Heine, joka kuvasi näkemäänsä näin: ”Samalla kun hänen taianomaiset sävelensä tuovat maailmalle iloa, hän itse istuu kuin hulluuden henkilöitymänä mielisairaalassa Pariisin lähellä.”[4]

Donizettin sairastelu oli jatkunut vuosikausia, eikä sitä ole koskaan diagnosoitu kunnolla. Vuonna 1845 hän halvaantui ja sen jälkeen dementoitui nopeasti. Oireiden on arveltu liittyneen pitkään itäneeseen sukupuolitautiin.[3]

Säveltäjän kunnon huononnuttua entisestään hänet siirrettiin takaisin syntymäseuduilleen Bergamoon, jossa hän kuoli 51-vuotiaana vuonna 1848.

Pääteokset (oopperat)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Il Pigmalione (1816; 13.10.1960 Teatro Donizetti, Bergamo)
  • Enrico di Borgogna (14.11.1818 Teatro San Luca, Venetsia)
  • Una follia (17.12.1818 Teatro San Luca, Venetsia) (kadonnut)
  • Le nozze in villa (1821? Teatro Vecchio, Mantova)
  • Il falegname di Livonia, ossia Pietro il grande (26.12.1819 Teatro San Samuele, Venetsia)
  • Zoraïda di Granata (28.1.1822 Teatro Argentino, Rooma)
  • La zingara (12.5.1822 Teatro Nuovo, Napoli)
  • La lettera anonima (29.6.1822 Teatro del Fondo, Napoli)
  • Chiara e Serafina, ossia I pirati (26.10.1822 Teatro alla Scala Milano)
  • Alfredo il grande (2.7.1823 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Il fortunato inganno (3.9.1823 Teatro Nuovo, Napoli)
  • L'ajo nell'imbarazzo (4.2.1824 Teatro Valle, Rooma)
  • Emilia di Liverpool (28.7.1824 Teatro Nuovo, Napoli) (L'eremitaggio di Liverpool)
  • Alahor in Granata (7.1.1826 Teatro Carolino, Palermo)
  • Don Gregorio [L'ajo nell'imbarazzon uusi versio] (11.6.1826 Teatro Nuovo, Napoli)
  • Elvida (6.7.1826 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Gabriella di Vergy (1826; 29.11.1869 Teatro San Carlo, Napoli) (Gabriella)
  • Olivo e Pasquale (7.1.1827 Teatro Valle, Rooma)
  • Otto mesi in due ore (13.5.1827 Teatro Nuovo, Napoli) (Gli esiliati in Siberia)
  • Il borgomastro di Saardam (19.8.1827 Teatro del Fondo, Napoli)
  • Le convenienze teatrali (21.11.1827 Teatro Nuovo, Napoli)
  • L'esule di Roma, ossia Il proscritto (1.1.1828 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Alina, regina di Golconda (12.5.1828 Teatro Carlo Felice, Genova)
  • Gianni di Calais (2.8.1828 Teatro del Fondo, Napoli)
  • Il paria (12.1.1829 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Il giovedi grasso (26.2.1829? Teatro del Fondo, Napoli) (Il nuovo Pourceaugnac)
  • Il castello di Kenilworth (6.7.1829 Teatro San Carlo, Napoli)
  • I pazzi per progetto (6.2.1830 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Il diluvio universale (28.2.1830 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Imelda de Lambertazzi (5.9.1830 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Anna Bolena (26.12.1830 Teatro Carcano, Milano)
  • Le convenienze ed inconvenienze teatrali [uusi versio oopperasta Le convenienze teatrali] (20.4.1831 Teatro Canobbiana, Milano)
  • Gianni di Parigi (1831; 10.9.1839 Teatro alla Scala Milano)
  • Francesca di Foix (30.5.1831 Teatro San Carlo, Napoli)
  • La romanziera e l'uomo nero (18.6.1831 Teatro del Fondo, Napoli) (libretto kadonnut)
  • Fausta (12.1.1832 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Ugo, conte di Parigi (13.3.1832 Teatro alla Scala Milano)
  • Lemmenjuoma, alkup. L'elisir d'amore (12.5.1832 Teatro Canobbiana, Milano)
  • Sancia di Castiglia (4.11.1832 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Il furioso all'isola di San Domingo (2.1.1833 Teatro Valle, Rooma)
  • Parisina (17.3.1833 Teatro della Pergola, Firenze)
  • Torquato Tasso (9.9.1833 Teatro Valle, Rooma)
  • Lucrezia Borgia (26.12.1833 Teatro alla Scala Milano)
  • Rosmonda d'Inghilterra (27.2.1834 Teatro della Pergola, Firenze)
  • Gemma di Vergy (26.10.1834 Teatro alla Scala Milano)
  • Maria Stuarda (30.12.1835 Teatro alla Scala Milano)
  • Marin Faliero (12.3.1835 Théâtre-Italien, Pariisi)
  • Lucia di Lammermoor (26.9.1835 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Belisario (4.2.1836 Teatro La Fenice, Venetsia)
  • Il campanello di notte (1.6.1836 Teatro Nuovo, Napoli)
  • Betly, o La capanna svizzera (21.8.1836 Teatro Nuovo, Napoli)
  • L'assedio di Calais (19.11.1836 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Pia de' Tolomei (18.2.1837 Teatro Apollo, Venetsia)
  • Roberto Devereux (28.10.1837 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Maria de Rudenz (30.1.1838 Teatro La Fenice, Venetsia)
  • Poliuto (1838; 30.11.1848 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Le duc d'Albe (1839; 22.3.1882 Teatro Apollo, Rooma) (Il duca d'Alba)
  • Rykmentin tytär, alkup. La fille du régiment (11.2.1840 Opéra-Comique, Pariisi)
  • L'ange de Nisida (1839; ?)
  • La favorite [L'ange de Nisidan uusi versio] (2.12.1840 Opéra, Pariisi)
  • Adelia (11.2.1841 Teatro Apollo, Rooma)
  • Rita, ou Le mari battu (1841; 7.5.1860 Opéra-Comique, Pariisi) (Deux hommes et une femme)
  • Maria Padilla (26.12.1841 Teatro alla Scala Milano)
  • Linda di Chamounix (19.5.1842 Kärntnertortheater, Wien)
  • Caterina Cornaro (18.1.1844 Teatro San Carlo, Napoli)
  • Don Pasquale (3.1.1843 Théâtre-Italien, Pariisi)
  • Maria di Rohan (5.6.1843 Kärntnertortheater, Wien)
  • Dom Sébastien (13.11.1843 Opéra, Pariisi)
  • Caterina Cornaro (1844)

Lainauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Tuo ei yllätä minua. Hän on aina ollut laiska.” -Donizetin vastaus kun hänelle kerrottiin Rossinin säveltäneen Sevillan parturin kahdessa viikossa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hussey, Dyneley: Gaetano Donizetti 25.11.2018. Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.11.2018 (englanniksi).
  2. ↑ Tommasini, Anthony: Bel Canto: Audiences Love It, but What Is It? 28.11.2008. The New York Times. Viitattu 28.11.2018 (englanniksi).
  3. ↑ a b c Donizetti’s Life 5.6.2016. Donizetti Society. Viitattu 28.11.2018 (englanniksi).
  4. ↑ Goulding, Phil G.: Classical Music. The 50 Greatest Composers and Their 1,000 Greatest Works, s. 491. Random House, 2011. ISBN 9780307760463 Google Books. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gaetano_Donizetti&oldid=22715184”